Japanin keisarikunta 大日本帝國 Dai-Nippon teikoku
1868–1947
lippu keisarillinen sinetti
Japanin keisarikunnan hallitsemat alueet vuonna 1942.
Valtiomuoto	– absoluuttinen monarkia (Dajōkan-kausi, 1868–1885) – osittainen perustuslaillinen monarkia (1885–1940)[1] – yhdenpuolueen totalitaarinen sotilasdiktatuuri osittaisen perustuslaillisen monarkian alaisuudessa (1940–1945) – perustuslaillinen monarkia liittoutuneiden miehityksen alaisuudessa (1945–1947)
Keisari	Mutsuhito (1868–1912) Yoshihito (1912–1926) Hirohito (1926–1947)
Pääministeri	Ensimmäinen: Itō Hirobumi (1885–1888) Viimeinen: Shigeru Yoshida (1946–1947)
Pääkaupunki	Kioto (1868–1869)[2] Tokion kaupunki (1869–1943) Tokio (1943–1947)
Pinta-ala
– yhteensä	1 984 000 km²
Väkiluku (1940)	105 200 000
Uskonnot	ei uskontoa (de jure) valtiošintolaisuus (de facto)
Historia
– Meiji-restauraatio	3. tammikuuta 1868
– Kiinan ja Japanin ensimmäinen sota alkoi	25. heinäkuuta 1894
– Venäjän–Japanin sota alkoi	8. helmikuuta 1904
– Japani liittyi ensimmäiseen maailmansotaan	23. elokuuta 1914
– Mukdenin välikohtaus	18. syyskuuta 1931
– Kiinan ja Japanin toinen sota alkoi	7. heinäkuuta 1937
– Japani liittyi toiseen maailmansotaan (hyökkäys Pearl Harboriin)	7. joulukuuta 1941
– Japanin antautuminen	2. syyskuuta 1945
– uusi perustuslaki	3. toukokuuta 1947
Viralliset kielet	japani
Valuutta	Japanin jeni Korean jeni Taiwanin jeni Japanin armeijan jeni
Kansallislaulu	”Kimi ga yo”
Edeltäjät	Ezon tasavalta Tokugawa-shōgunaatti
Seuraaja	Miehitetty Japani
Infobox OK

Japanin keisarikunta (jap. 大日本帝國, Dai-Nippon teikoku, ”Suur-Japanin keisarikunta”) oli japanilainen kansallisvaltio ja suurvalta, joka oli olemassa vuoden 1868 Meiji-restauraatiosta vuoden 1947 perustuslain hyväksymiseen saakka.^[3]

Japani kävi voittoisan sodan Kiinaa vastaan vuosina 1894–1895 ja Venäjää vastaan vuosina 1904–1905. Myös toisessa Kiinan–Japanin sodassa (1937–1945) Japani saavutti useita merkittäviä voittoja ja valloitti suuren osan Itä- ja Kaakkois-Aasiasta, mutta joutui lopulta antautumaan Neuvostoliiton julistettua sille sodan ja Yhdysvaltojen pudotettua kaksi atomipommia Hiroshiman ja Nagasakin kaupunkeihin.

Japani oli vuosisatoja suljettu yhteiskunta, kunnes se joutui Yhdysvaltojen painostamana avaamaan ovensa maailmalle 1800-luvun puolivälissä. Japanin keisarikunnan perustamispäivämääränä pidetään 3. tammikuuta 1868, kun Meiji-restauraatiossa keisari Meijin kannattajat syöksivät vallasta Tokugawa-shōgunaatin viimeisen shōgunin Tokugawa Yoshinobun.^[4] Meiji-restauraation jälkeen maa alkoi noudattaa laajentumishakuista politiikkaa. Vuonna 1872 Japani liitti Riukiusaaret itseensä, ja saaret ovat maan hallussa edelleen. Vuonna 1895 Japani hyökkäsi Taiwaniin ja miehitti sen ensimmäisen Kiinan–Japanin sodan seurauksena. Kymmenen vuotta myöhemmin käytiin Venäjän–Japanin sota, jonka Japani voitti. Sodan seurauksena Japani miehitti Korean niemimaan ja Mantšurian, sekä vei Venäjältä Sahalinin eteläosan.

Ensimmäisessä maailmansodassa Japani oli sodassa ympärysvaltojen puolella keskusvaltoja vastaan ja sai Saksalta sodan jälkeen Kansainliiton mandaattialueina hallintaansa Marshallinsaaret, Mikronesian, Palaun ja Pohjois-Mariaanit. 1930-luvulla Japani miehitti suuria alueita Kiinasta. 1940-luvun alkuun mennessä Japani oli jo miehittänyt Indokiinan, Thaimaan, Burman, Singaporen, Malakan niemimaan, Indonesian ja Filippiinit.

7. joulukuuta 1941 Japani hyökkäsi Yhdysvaltojen Tyynenmeren-laivaston päätukikohtaan Pearl Harboriin, minkä jälkeen se liittyi toiseen maailmansotaan akselivaltojen puolelle. Sodan aikana Japani teki iskuja muun muassa Australiaan. Japani joutui sodan seurauksena vähitellen perääntymään, ja lopullisen niitin toi Yhdysvaltojen suorittamat ydinaseiskut Hiroshimaan ja Nagasakiin, jonka jälkeen maa joutui antautumaan ehdoitta ja vetäytymään kaikilta miehittämiltään alueilta. Japani menetti myös Marshallinsaaret, Mikronesian, Palaun ja Pohjois-Mariaanit Yhdysvalloille. Japani itse oli miehitetty aina vuoteen 1952 asti.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Japanin keisarikunta Wikimedia Commonsissa