Jānis Rudzutaks
Wikipediasta
Jānis Rudzutaks (ven. Ян Эрнестович Рудзутак, Jan Ernestovitš Rudzutak; 15. elokuuta (J: 3. elokuuta) 1887 Kursīši, Kuurinmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 29. heinäkuuta 1938 Moskova, Neuvostoliitto)[1][2] oli latvialaissyntyinen bolševikki ja neuvostoliittolainen poliitikko sekä ammattiyhdistysjohtaja. Hän oli muun muassa kansankomissaarien neuvoston varapuheenjohtaja vuosina 1926–1937 ja politbyroon jäsen. Hänet teloitettiin Stalinin vainoissa.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Latvialaiseen maatyöläisperheeseen syntynyt Rudzutaks liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen Riiassa vuonna 1905 ja osallistui vuoden 1906 puoluekokoukseen Lontoossa. Hänet pidätettiin kesäkuussa 1907 ja tuomittiin vuonna 1909 kymmenen vuoden vankeuteen, jota hän suoritti ensin Riian keskusvankilassa ja sitten Moskovan Butyrkan vankilassa, kunnes vapautui helmikuun vallankumouksen myötä.[1][3] Hänet valittiin vuonna 1917 Moskovassa tekstiilityöläisten liiton sihteeriksi ja paikallisen ammattiliittoneuvoston puheenjohtajistoon. Lokakuun vallankumouksen jälkeen Rudzutaksista tuli vuonna 1918 Moskovan alueen kansantalousneuvoston (sovnarhoz) puheenjohtaja. Hän kuului vuosina 1918–1921 korkeimman kansantalousneuvoston (VSNH) ja yleisvenäläisen ammattiliittojen keskusneuvoston (VTsSPS) puheenjohtajistoihin, ja oli VTsSPS:n pääsihteeri vuosina 1920–1921. Hän oli myös liikennetyöläisten ammattiliiton keskuskomitean puheenjohtaja vuosina 1921–1922.[1]
Rudzutaks oli liikenneasiain kansankomissaari vuosina 1924–1930 ja kansankomissaarien neuvoston varapuheenjohtaja vuosina 1926–1937. Hän kuului NKP:n keskuskomiteaan vuosina 1920–1937 ja oli politbyroon ehdokasjäsenenä 1923–1926, varsinaisena jäsenenä 1926–1932 sekä uudelleen ehdokasjäsenenä 1934–1937. Hän toimi keskuskomitean sihteerinä huhtikuusta 1923 toukokuuhun 1924. Lisäksi hän oli vuosina 1931–1934 samanaikaisesti NKP:n keskuskontrollikomission puheenjohtaja ja tarkastusasiain kansankomissaari.[1]
Rudzutaks oli myös kansankomissaarien neuvoston Turkestanin komission jäsen vuosina 1919–1921 sekä puolueen keskuskomitean Turkestanin byroon puheenjohtaja toukokuusta lokakuuhun 1921 ja Keski-Aasian byroon puheenjohtaja vuosina 1922–1924.[1][3] Hän osallistui vuoden 1922 Genovan konferenssiin.[2]
Rudzutaks erotettiin keskuskomiteasta ja pidätettiin toukokuussa 1937. Korkeimman oikeuden sotilaskollegio tuomitsi hänet kuolemaan 28. heinäkuuta 1938, ja hänet teloitettiin seuraavana päivänä. Hänet rehabilitoitiin vuonna 1956.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Рудзутак Ян Эрнестович (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 11.4.2022.
- ↑ a b c Jānis Rudzutaks (1887-1938) (ranskaksi) Ranskan kansalliskirjasto. Viitattu 11.42022.
- ↑ a b Рудзутак Ян Эрнестович (venäjäksi) Большая советская энциклопедия (1975). Viitattu 11.4.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rudzutaks Jānis (latviaksi) Letonika.lv
| ||||||||||
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
