Jakokunta
Wikipediasta
Jakokunta (ruots. skifteslag) on kaikki saman jakotoimituksen, esimerkiksi isonjaon tai uusjaon, alaiset talot ja tilukset.[1][2] Se on omistusyhteisö, jolla on pysyvät rajat naapurijakokuntiin. Samaan jakokuntaan kuuluvilla taloilla oli yhteinen metsä ja yhteinen kalavesi. Usein jakokunnan alue oli sama kuin kylän alue, mutta myös monikyläinen jakokunta on mahdollinen. Varsinais-Suomen itäosassa eli niin sanotussa Etelä-Suomessa oli isojakojen aikaan 670 jakokuntaa, joista 468 oli yksikyläisiä. Kolmessatoista jakokunnassa oli vähintään kymmenen kylää. Tavallisesti monikyläinen jakokunta syntyi siten, että osa rajoiltaan vakiintuneen emäkylän asukkaista ryhtyi uudisraivaamaan kylän takamaita. He perustivat sinne taloja, jotka muodostivat raivioistaan aitauslohkon. Maanlait nimittivät tällaisia muodostumia siirtokyliksi. Lainsuomentajat käyttivät niistä myös nimityksiä ulosaidattu kylä, ulostekokylä ja uusikylä. Varhemmin siirtokylien talonpojilla ei ollut yhteismetsään samoja oikeuksia kuin emäkylän asukkailla. Oikeastaan pitäisi puhua jakokunnan metsästä ja jakokunnan rajoista, mutta yksinkertaisuuden vuoksi usein puhutaan kylänmetsästä.[3]
Jakokunta on pohjoismaisessa talonpoikaisyhteiskunnassa vanha maaseudun organisaatiomuoto, joka liittyy niittyjen ja metsien yhteiskäyttöön. Jakokunnan jäsenillä on käyttöoikeus tiettyyn alueeseen. Yhdessä pitäjässä oli tyypillisesti monta jakokuntaa. Jakokuntien uskotaan syntyneen viimeistään keskiajalla. Ne saattavat jollakin tapaa pohjautua 1600-lukua ennen olemassa olleisiin nautinta-alueisiin, jotka koskivat eränkäyntiä erämaissa.[4]
Jakokunnilla on merkitystä myös maanmittauksen historiassa, ja esimerkiksi isojako toimitettiin jakokunnittain. Isojaon jakokunta muodostettiin usein tarkoituksenmukaisuusnäkökohtien mukaisesti siten, että jakokunta saattoi käsittää paitsi yhden asutuskylän, myös useamman asutuskylän. Isojaossa jaettiin maa-alueet, mutta vesialueet jätettiin jakamatta. Tämän vuoksi vesialueet ovat nykyään usein yhteisiä. Muun muassa yhteisten vesialueiden nykyiset osakaskunnat) muistuttavat isojaon ajoilta peräisin olevia jakokuntia edelleenkin.[5]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Eino Jutikkala: Entisajan talonpoikaiskylä. Teoksessa Eino Jutikkala: Suomen talous- ja sosiaalihistorian kehityslinjoja, WSOY 1968, sivut 39–55.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nykysuomen sanakirja. Hakusana jakokunta. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1951–1961.
- ↑ Arvo Vitikainen, Jakokunta, Tieteen termipankki
- ↑ Jutikkala s. 51.
- ↑ Kai Häggman: Suomalaisen arjen historia, Savupirttien Suomi, s. 48-50. Weilin+Göös, 2006. ISBN 951-0-29295-8.
- ↑ Kiinteistönmuodostamislaki Finlex. 12.4.1995.
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
