Jääspeedway on speedway-moottoripyöräilyn jäällä ajettava muunnos.

Laji kehittyi 1930-luvulla pitkäpiikkisten renkaiden käytön myötä perinteisestä "ravirata-ajosta". Alkuaikoina lajia harrastettiin laajalti Keski-Euroopassa, mutta sittemmin Neuvostoliitto ryhtyi panostamaan lajiin voimakkaasti. Nykyisin lajin suuria maita ovat Suomi, Ruotsi, Saksa, Itävalta ja Venäjä. Henkilökohtaisia MM-kilpailuja on järjestetty vuodesta 1966 ja joukkue-MM-kisoja vuodesta 1979 lähtien.

Jääspeedwayssa käytettävä kilpailusysteemi on samanlainen kuin speedwayssa. Joukkuekilpailuissa väritunnuksin merkityt kuljettajat ajavat neljän kuljettajan neljän kierroksen eriä, joita on yhdessä kilpailussa tavallisesti noin 15–25. Kussakin erässä voittaja saa kolme pistettä ja seuraavaksi sijoittuneet aina pisteen vähemmän siten, että neljäs jää kokonaan pisteittä. Kilpailun voittaja määräytyy pisteiden perusteella. Henkilökohtaisissa kilpailuissa niin ikään kilpailusijoitus määräytyy eräpisteiden perusteella.

Jääspeedwayrata on elliptinen vastapäivään ajettava tavallisesti 400 metrin mittainen jääpintainen rata, jolla ei ole korkeuseroja. Radat ovat leveydeltään vähintään 12 metriä, kaarteissa 14 metriä. Suoja-aita tehdään tavallisesti lumesta.

Jääspeedwayssa käytettävä pyörä on pitkälti samanlainen kuin soralla ajettavassa speedwayssa käytettävä. Pyörät ovat metanolilla käyviä 500-kuutioisia, kaksiventtiilisiä ja nelitahtisia. Merkittävimpiä eroja ovat tukevampi runko, kapeampi ohjaustanko, sallittu takajousitus sekä vaihteet, joita on kaksi. Jarruja ei ole. Pyörässä on myös tietyntyyppiset lokasuojat, jotka suojaavat kuljettajaa renkaiden pitkiltä piikeiltä onnettomuustilanteissa. Piikkirenkaat ovatkin merkittävässä osassa lajissa. Piikkien määrää ei ole rajoitettu, mutta niiden suurin sallittu pituus on 28 millimetriä. Etu- ja takarenkaassa on yhteensä noin 300 piikkiä. Takapyörässä piikkeja on hieman enemmän kuin etupyörässä.

• Suomen Moottoriurheilumuseo: Speedway / Jääspeedway^{[vanhentunut linkki]}
• Suomenkieliset säännöt (Arkistoitu – Internet Archive) (PDF-tiedosto)