Islamin puhtaussäännöt ovat suuri joukko sääntöjä, jotka määrittelevät islaminuskon rituaaliset puhtausvaatimukset. Määräykset koskevat veden käyttöä, ruokailuvälineitä, kiellettyjä ruokia ja juomia, hammastikkua, kehon hygieniaa ja karvoitusta^[1], toimintaa käymälässä, rituaalista peseytymistä ennen rukouksia, kuukautisia, vaatetusta ja useita muita kysymyksiä. ^[2] Määräykset sisältyvät islamilaiseen šarialakiin, joka on ohjeissaan hyvin yksityiskohtainen. Ajatollah Khomeinin mukaan "ei ole yhtäkään seikkaa, josta islam ei olisi lausunut mielipidettään." ^[3]

Puhtaussääntöjen merkitystä havainnollistaa se, että islamilaisen lainsäädännön kivijalkaan kuuluvat teokset eli kutub al-sittah -kokoelman sarjat alkavat yleensä puhtautta koskevilla säädöksillä. Esimerkiksi 4000 hadithia sisältävä kokoelma ”Sunan Abu Dawud” alkaa seuraavalla puhtaussäädöksellä: "Al-Mughirah bin Shu'bah kertoi, että kun profeetta meni tekemään tarpeensa, hänellä oli tapana vetäytyä syrjäiseen paikkaan."^[4] Samoin 1300-luvulla Ahmad ibn Naqib al-Misri aloitti kuuluisan šariakäsikirjansa (Umdat al-salik) juuri puhtaussääntöjä koskevalla luvulla.^[2]

• Ajatollah Khomeini: Ajatollahin ajatuksia. Suomentanut Armas J. Pulla. Karisto, 1980. ISBN 951-23-1655-2.
• Keller, Nuh Ha Mim (toim.): Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. ISBN 0-915957-72-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)