Irlannin vapaaehtoisjoukot (engl. Irish Volunteers) oli Irlannissa vuonna 1913 perustettu puolisotilaallinen järjestö, jonka irlantilaisnationalistit loivat vastapainoksi Irlannin itsehallintoa vastustaneiden unionistien hieman aiemmin perustamille Ulsterin vapaaehtoisjoukoille.

Vapaaehtoisjoukot perustettiin 25. marraskuuta 1913 Dublinissa. Yllykkeenä perustamiselle oli Eoin MacNeillin Gaelic Leaguen lehdessä An Claidheamh Soluisissa julkaisema artikkeli ”The North Began”. Siinä hän vaati nationalisteja järjestäytymään voidakseen puolustaa home rulea samaan tapaan kuin unionistit olivat järjestäytyneet vastustamaan sitä. Irlannin vapaaehtoisjoukkojen perustamisen salaisena taustavaikuttajana toimi vallankumouksellinen Irlannin tasavaltalaisveljeskunta (IRB), joten maltillisen home rule -liikkeen johtaja John Redmond oli aluksi haluton tukemaan sitä. Kesäkuussa 1914 puolet vapaaehtoisjoukkojen johtavan neuvoston paikoista annettiin kuitenkin Redmondin tukijoille, jolloin hän muutti suhtautumistaan. Noihin aikoihin järjestön jäsenmäärä oli kohonnut 160 000:een.^[1] Kun Ulsterin vapaaehtoisjoukot olivat huhtikuussa 1914 järjestäneet itselleen suuren asetoimituksen ulkomailta, myös Irlannin vapaaehtoisjoukot päättivät aseistautua. Heinäkuussa 1914 Howthiin saapui salaa 1 000 kivääriä ja 29 000 patruunaa käsittänyt aselasti, mutta määrät olivat vaatimattomia unionistien asehankintojen rinnalla.^[2]

Irlannin vapaaehtoisjoukot hajosivat kahtia syyskuussa 1914 ensimmäisen maailmansodan syttymisen seurauksena, kun Redmond kehotti sen jäseniä liittymään Britannian armeijaan. Redmondin kannattajat, jotka muodostivat enemmistön vapaaehtoisjoukkojen jäsenistä, erosivat ja perustivat oman National Volunteers (Kansalliset vapaaehtoisjoukot) -nimisen järjestönsä. Noin 35 000 – 40 000 värväytyi vapaaehtoisina brittiarmeijaan. Irlannin vapaaehtoisjoukkoihin jäi tällöin militanteista nationalisteista koostunut vähemmistö, jonka IRB:n sotilasneuvosto onnistui soluttamaan tarkoituksenaan tehdä siitä itselleen välineen suunnittelemaansa aseelliseen kapinaan. Jäsenmäärä romahti pariin tuhanteen, mutta kasvoi vuoteen 1916 mennessä 15 000:een. Huhtikuun 1916 pääsiäiskapinassa kapinallisten pääjoukko muodostui Irlannin vapaaehtoisjoukkojen jäsenistä – heitä oli noin 1 300 kaikkiaan 1 600:sta kapinallisesta. Loput kuuluivat pääasiassa Irlannin kansalaisarmeijaan (ICA).^[1]

Vuonna 1919 Irlannin vapaaehtoisjoukkojen entiset jäsenet muodostivat Irlannin tasavaltalaisarmeijan (IRA).^[1]