Rooman valtakunta
Osa historian artikkelisarjaa Rooman valtakunnan hallinto
Ajanjaksot
Rooman kuningaskunta 753 eaa. – 510 eaa. Rooman tasavalta 510 eaa. – 27 eaa. Rooman keisarikunta 27 eaa. – 476 jaa.
Länsi-Rooma 330–476	Itä-Rooma 330–1453 Trebizond 1204–1461 Theodoro 1204–1475
Virkamiehet
Konsuli Preettori Prokonsuli Propreettori	Ediili Kvestori Tribuuni Kensori
Poikkeusvirat
Diktaattori Magister equitum Sotatribuuni-konsuli	Kuningas Triumviraatti Decemviri
Tribunicia potestas
Arvonimet
Keisari
Legaatti Dux Officium Prefekti Vicarius Vigintisexviri	Liktori Magister militum Imperaattori Princeps senatus Pontifex maximus Tetrarkki
Instituutiot ja lait
Rooman senaatti Cursus honorum Rooman kansankokoukset	Rooman laki Rooman kansalaisuus Imperium

Imperaattori (lat. imperator, alkujaan 'imperiumin haltija, komentaja') oli Rooman tasavallassa eräs sotapäällikön arvonimi. Keisariaikana siitä tuli yksi Rooman keisarien arvonimistä. Tästä se edelleen muuttui erääksi keisarin synonyymiksi, jota hallitsijat ovat käyttäneet likimain nykypäiviin saakka.

Naispuolinen imperator (esimerkiksi keisarinna) on imperatrix.

Rooman tasavallan aikana tietyt sotapäälliköt omaksuivat arvon erityisesti suurten voittojen jälkeen, kun heidän armeijansa huusi heidät imperaattoriksi. Tämä oli välttämätön edellytys, jos päällikkö halusi pyytää senaatilta triumfia. Voiton jälkeen päälliköllä oli oikeus käyttää arvoa siihen asti kun hän luopui imperium-käskyvallastaan palatessaan Roomaan. Usein legioonat lahjottiin huutamaan päällikkönsä imperaattoriksi, koska triumfi oli niin tärkeä huomionosoitus ja sitä tavoiteltiin kiivaasti.

Kun Augustuksen myötä siirryttiin lopullisesti pois tasavaltalaisesta hallintomuodosta, imperaattorin arvosta tuli keisarien yksinoikeus. Joissain poikkeustapauksissa myös keisarin lähiomaiset saattoivat saada arvon. Imperaattoriksi huutaminen muuttui keisarien valtaannoususeremoniaksi. Jos legioonat huusivat päällikkönsä imperaattoriksi, oli se suora kapina keisaria vastaan.