Hyrynsalmen–Kuusamon kenttärata
Perustiedot
Reitti	Hyrynsalmi–Kuusamo
Rakennettu	1942–1944
Avattu	1944
Lakkautettu	1944
Purettu	kyllä
Museorautatieksi	ei
Ylläpitäjä	Saksan Lapin Armeija
Liikenne
Liikennöitsijä(t)	Saksan Lapin Armeija
Tekniset tiedot
Pituus	178 km
Raiteiden lkm	1
Raideleveys	750 mm
Sähköistys	ei
Liikenteenohjaus
Miehitetyt asemat	tarpeen mukaan miehitetyt liikennepaikat
Hyrynsalmi–Kuusamo (purettu rata) Km   Lyh. Liikennepaikat 178,0 Vanttaja II 176,8 Vanttaja I 171,2 Kuusamo 161,3 Säkkinen 155,0 Penttilä 146,3 Käsmä 137,4 Inkee pohjoinen 127,5 Inkee eteläinen 119,1 Harjajoki 110,2 Isokumpu 102,1 Iijoki 93,6 Yli-Outujoki 83,9 Korvua 74,0 Leino 65,2 Lippo 56,6 Junno 49,8 Vääkiö II 47,6 Vääkkiö I 38,5 Syrjä 28,8 Pesiökylä 18,6 Laaja 12,5 Hallavaara 3,4 Hyrynjärvi 0,0 Hyrynsalmi  VR: Kontiomäelle Merkkien selitykset
Infobox OK

Hyrynsalmen–Kuusamon kenttäradan rakennuttivat saksalaiset jatkosodan aikana vuosina 1942–1944 Kiestinki–Uhtua-suunnan rintaman huoltokuljetuksia varten. Rata oli kapearaiteinen, ja sen raideleveys oli 750 millimetriä. Rata kulki Hyrynsalmen, Suomussalmen, Taivalkosken ja Kuusamon kuntien kautta, ja Hyrynsalmi–Kuusamo-osuuden yhteispituus oli noin 178 kilometriä.

Sopimus Hyrynsalmen ja Kuusamon välisen kenttäradan rakentamisesta allekirjoitettiin 3. syyskuuta 1942.^[1] Suomalaiset toivoivat voivansa sodan jälkeen lunastaa radan, muuttaa sen leveäraiteiseksi ja mahdollisesti jatkaa sitä Kuusamosta Kemijärvelle.^[2] Rataa oli suunniteltu jo kesällä 1941, mutta hanke kaatui kiskojen puutteeseen.^[2]

Rata alkoi Valtionrautateiden Hyrynsalmen asemalta, johon tuolloin keskeneräinen Taivalkosken–Ämmänsaaren rata päättyi. Myöhemmin rakennettu leveäraiteinen Hyrynsalmi–Taivalkoski-osuus seurasi kenttäradan pohjaa aina Korvuan asemalle saakka. Radan päätekohta oli lähellä Kuusamon nykyistä keskustaa. Saksalaiset suunnittelivat radan jatkamista 130 kilometrillä aina Kiestinkiin saakka. Suomen rautatiehallitus ja Saksan armeija sopivat radan jatkamisesta Kiestinkiin 21. tammikuuta 1943.^[3]

Korvualta pohjoiseen linjaus kulki myöhempää Taivalkosken rataa idempänä reittiä Yli-Outujoki–Iijoki–Isokumpu–Harjajoki–Inkee eteläinen–Inkee pohjoinen–Käsmä–Penttilänvaara–Säkkinen–Kuusamo–Vanttaja.^[3]

Rakennustyöt alkoivat syksyllä 1941 sen jälkeen, kun Saksasta oli tuotu 140 kilometriä kenttäratakiskoja.^[2] Rata rakennettiin saksalaisen Todt-organisaation, Kenttärangaistusleiri III:n saksalaisten rangaistusvankien ja venäläisten sotavankien pakkotyönä, mistä kertovat yhä tänäkin päivänä radan linjauksen varrella näkyvät joukkohaudat. Tämän vuoksi kenttärata sai paikalliselta väestöltä nimityksen Kuolemanrata. Saksalaisista vangeista suurin osa oli tuomittu Saksan rikoslainsäädännön mukaan.^[4]

Saksalaiset räjäyttivät saman vuoden alussa käyttöön otetun radan asemineen vetäytyessään syksyllä 1944.^[3] Radan kalusto luovutettiin Neuvostoliitolle Moskovan välirauhan mukaan Suomeen jääneenä saksalaisena omaisuutena. Saksalaisten tekemän miinoituksen takia kiskotuksen purkaminen osoittautui niin hitaaksi, että saataviaan kiirehtineelle Neuvostoliitolle luovutettiin raskaampaa 30 kilon kiskomateriaalia noin 70 kilometrin matkalta sekä suoraan pystymetsästä tätä kiskotusmatkaa varten tehdyt kyllästämättömät ratapölkyt. Kenttäradan 15-kiloiset kiskot jäivät VR:n haltuun, ja ne myytiin suomalaisille teollisuusradoille Juankoskelle ja Riihimäelle. Aivan viimeiset kiskot myytiin liikenteen loputtua Riihimäeltä Konnunsuon vankilan radalle. Kiskotuksen erikoisuus oli kapearaiteisella rautatiellä harvinainen ruuvikiinnitys pölkkyihin.

Jotakin näistä kiskoista on tiettävästi vielä jäljellä: ratojen purkamisen jälkeen parhaista kiskoista tehtiin aitapylväitä teollisuusalueiden aitaamista varten. Purkutyössä mukana olleet paikalliset kuitenkin kätkivät muun muassa raidemateriaalia, mistä vuonna 1948 luettiin käräjillä tuomioita.

Kenttäradan linjaus on yhä suurelta osin nähtävissä. Linjaukseen ja räjäytettyyn rautatiesiltaan voi helpoimmin tutustua Sänkikankaan kylän koululta alkaen. Koulurakennus sijaitsee Kuusamosta noin viisi kilometriä Kajaanin suuntaan. Metalliromua ja vankien hautoja on jäljellä siellä täällä ratavarressa muun muassa Suomussalmen alueella Vääkiön ja Leinon läheisyydessä.^[3]

Taivalkoski suunnittelee kenttäradasta kertovan museon perustamista. Museon budjetiksi on kaavailtu noin miljoonaa euroa, ja perustaminen on aikataulutettu vuodelle 2011.

• Lars Westerlund: Saksan vankileirit Suomessa ja raja-alueilla 1941–1944. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 9789513142773.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hyrynsalmen–Kuusamon kenttärata Wikimedia Commonsissa

• Kenttärata Taivalkoskella
• Johan Nykopp: Paasikiven mukana Moskovassa, s. 158. Kirjayhtymä, 1975. Suomi
• Jozef Molka: Sota minun muistoissani : ...siellä, missä meille ainoastaan revontulet loistivat : muistelmia pakkotyön ajasta Suomessa ja Norjassa. Taivalkosken 4H-yhdistys, 2007. Puolasta pakkotyöhön otettu (ei sota- eikä rangaistusvanki) Jozef Molka kertoo työstään ja oloista kenttäradan työmaalla.
• YLE TV2 Kuolemanrata (1985?)