Hiekkakivi on sedimentti- eli kerroskivilaji, joka koostuu pääasiassa maasälvästä ja kvartsista. Koostumus kuitenkin vaihtelee sen mukaan, mitä mineraaleja hiekkakiven muodostaneessa hiekassa on ollut.^[1] Hiekkakiven väri voi olla harmaata, punertavaa, ruskeaa tai vihertävää.^[1] Hiekkakivi muodostaa usein näkyviä kivimuodostelmia. Hiekkakivi on yleensä varsin pehmeää ja helposti muokattavaa. Siksi se on yleinen rakennus- ja kiveysmateriaali. Hiekkakivi on haurasta, ja sen yksittäiset rakeet ovat kovia ja tasakokoisia. Näiden ominaisuuksien ansiosta se soveltuu miekkojen ja muiden terätyökalujen teroittamiseen. Pääosin hiekkakivestä koostuvat kivikerrokset suodattavat vettä ja ovat riittävän huokoisia varastoidakseen vettä suuria määriä.

Hiekkakivi on Satakunnan maakuntakivi. Maakuntakivet valittiin vuonna 1998 kansanäänestyksellä, jonka järjestivät GTK ja Suomen Matkailuliitto.

Hiekkakivi muodostuu sidosaineisista kivirakeista. Raekoko on 0,2–2 mm, ja sidosaineena on yleensä kalsiittia tai kvartsia.^[1] Tavallisin hiekkakiven muodostumismekanismi on kerrostuminen nesteestä, kuten joesta, järvestä tai merestä. Kerrostumisen ympäristö määrittää syntyvän hiekkakiven ominaisuudet, raekoon, erottautumisen, koostumuksen ja kiven geometrian. Muodostumispaikat voidaan jakaa seuraavasti:

• mantereiset ympäristöt
  • joet
  • järvet
• merelliset ympäristöt
  • rannikot
  • suistot
  • vedenalaiset sakeat virtaukset

Kun hiekkakiven maantieteelliset ominaispiirteet on selvitetty, ne voidaan jakaa kolmeen laajaan ryhmään:^[2]

• yli 25 % maasälpää sisältävät (arkoosiareniitti, arkosic)
• yli 90 % kvartsia sisältävät (kvartsisareniitti, quartzose)
• runsaasti savea tai lietettä sisältävät (argillaceous)

• Finstone: Hiekkakivi (Arkistoitu – Internet Archive)

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hiekkakivi.