Heuristiikka (sana juontaa juurensa kreikan kielen ilmaisusta heureka, ”löysin”) on kognitiivisen psykologian määrittelemä epäformaali menetelmä ongelmanratkaisuun. Heuristiikkaa käytetään metodina, joka johtaa yleensä varsin nopeasti riittävän lähelle parasta mahdollista lopputulosta. Heuristiikkaa ovat esimerkiksi erilaiset nyrkkisäännöt, akateemiset arvaukset, intuitiiviset päätökset sekä niin sanottu "maalaisjärki".

Heuristiikassa on kyse valmiiden, etukäteen mietittyjen tai hankittujen ratkaisumallien soveltamisesta ongelmanratkaisussa, sekä tietokoneohjelmissa että ihmismielessä. Yksinkertainen esimerkki heuristiikasta on niin sanottu ”yritys ja erehdys”: kun polkupyöräremontin aikana valitaan ruuvia laatikosta, niin sopivan kokoisen ruuvin löytämiseen ei yleensä käytetä mittareita eikä lajittelua, vaan yksinkertaisesti kokeillaan parhaalta näyttävää vaihtoehtoa ja tarvittaessa uusitaan yritys.

Heuristiset prosessit ovat yksi määritelmä ongelmalle. Asia ei itsessään ole ongelma, mikäli se ei synnytä yksilössä heuristisia prosesseja. Näitä edellä mainittuja prosesseja ovat muun muassa ajatteluprosessin käynnistäminen, ylläpitäminen sekä säätely. Heuristiikkojen ja heurististen prosessien käytössä on suuria eroja yksilöiden välillä, etenkin verrattaessa ongelmaa ratkaisevien noviisien sekä asiantuntijoiden kognitiivisia kykyjä.

Etenkin rahoituksen käyttäytymistaloustieteellinen koulukunta on kiinnostunut yksilöiden heuristisista prosesseista sekä niiden soveltamisesta taloudellisten toimijoiden tehdessä päätöksiä epävarmuuden vallitessa (ks. Prospektiteoria).

Yleisiä heuristiikkoja ovat:^[1]

• Yritys ja erehdys
• Nyrkkisäännöt
• Systemaattinen vaihtoehtojen listaus
• Erikoistapauksien kokeileminen
• Ongelman variointi (helpomman ongelman ratkaiseminen, ongelman jonkin osan muuttaminen, ongelman yleistäminen)
• ’Takaperin’ selvittäminen, eli tunnetusta ratkaisusta kulkeminen kohti mahdollista lähtötilannetta

Heuristiikkaa käytetään esimerkiksi:

• Tunkeilijan havaitsemisjärjestelmissä etsimään poikkeuksia tietoliikenteessä
• Tekoäly/Asiantuntijajärjestelmissä tietokoneessa
• Prospektiteorian mukaan inhimillisessä päätöksenteossa epävarmuuden vallitessa
• Tietokoneohjelmien käyttöliittymien arvioinnissa (esimerkiksi Jakob Nielsenin kuuluisat kymmenen sääntöä) ^[2]
• Ongelmanratkaisussa

• Ratkaisemisen taito

• Pólya, George. 1948. How to solve it. Princeton : Princeton University Press.

• Lisa G. Aspinwall, Ursula M. Staudinger (toim.): ”Päätelmän heuristiikka: ihmisen vahvuus vai heikkous?”, Ihmisen vahvuuksien psykologia. Suomentanut Jukka Pölhö. Helsinki: Suomen psykologiliitto, Edita, 2006. ISSN 1795-2476.
• Huutoniemi, Katri: Kestävyys, poikkitieteellisyys ja tietämisen monimutkaisuus – heuristiikka avuksi?. Tiedepolitiikka, 2014, 39. vsk, nro 1, s. 27–36. Helsinki: Edistyksellinen tiedeliitto.
• Novak, Joseph D.: Tiedon oppiminen, luominen ja käyttö : käsitekartat työvälineinä oppilaitoksissa ja yrityksissä. Suomentanut Mauri Åhlberg. Jyväskylä: PS-kustannus, 2002. ISBN 952-451-057-X.
• Haapasalo, Lenni: Oppiminen, tieto ja ongelmanratkaisu, Medusa-Software, 2011, Joensuu, Tietämys ongelmanratkaisuprosesseista, s. 16–46. ISBN 978-951-97150-3-2

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Heuristiikka Wikimedia Commonsissa