Harry Harlow
Wikipediasta
| Harry Harlow | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. lokakuuta 1905 Fairfield, Iowa, Yhdysvallat |
| Kuollut | 6. joulukuuta 1981 (76 vuotta) Tucson, Arizona, Yhdysvallat |
| Ammatti | psykologian professori |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Reed College (vain vuosi); Stanfordin yliopisto, (B.A. (psykologia, 1927), Ph.D. (1930)) |
| Väitöstyön ohjaaja | Calvin P. Stone |
| Instituutti | Wisconsinin yliopisto; (Arizonan yliopisto) |
| Oppilaat | Abraham Maslow[1] |
| Tutkimusalue | Kehityspsykologia |
Harry Frederick Harlow (alkujaan Harry F. Israel; 31. lokakuuta 1905, Fairfield, Iowa – 6. joulukuuta 1981, Tucson, Arizona) oli yhdysvaltalainen psykologi, joka keskittyi reesusapinoilla tehtyihin laboratoriokokeisiin, joilla selvitettiin esimerkiksi kehittyvän yksilön kiintymyssuhdetta.[1][2] Hän tutki emosta erottamisen ja sosiaalisen eristämisen vaikutuksia apinoihin ja onnistui osoittamaan kosketuksen ja kontaktin merkityksen kasvuvaiheessa oleville kädellisille. Löydöillä oli erittäin suuri merkitys psykologiselle vanhemmuustutkimukselle ja käytännön kasvatustyölle, jolle ennen Harlowin työtä väheksyi vanhemman kosketuksen merkitystä. Harlow teki tutkimustyönsä etupäässä University of Wisconsin-Madison -yliopistossa (1930–1974). Sieltä hän siirtyi emeritusprofessorina eläkkeelle ja muutti Arizonan Tucsoniin, jossa toimi vielä Arizonan yliopiston kunniatutkimusprofessorina.[1] Hänen ensimmäinen väitöskirjaoppilaansa myöhemmin tarvehierarkian tutkijana tunnettu Abraham Maslow (Sidowski & Lindsley, 1989, 228).[1]
Harlow oli tuottelias tiedemies, joka yksin tai yhdessä muiden tutkijoiden kanssa noin 325 tieteellistä julkaisua tai oppikirjan lukua.[2] Amerikkalaisia psykologeja korostavassa vertailussa (2002) Harry Harlow listattiin 1900-luvun merkittävimpien psykologien joukkoon sijalle 26. Hänet mainitaan muun muassa monissa psykologian oppikirjoissa ja hän toimi Amerikan psykologiyhdistyksen (APA) johtajana (1958).[3] Harlowille myönnettiin monia tunnustuksia hänen elämänsä aikana.
Harlowin kokeet vaikuttivat The Monkey Wars -kirjan kirjoittajan Deborah Blumin mukaan nykyaikaisen eläinoikeusliikkeen vahvistumiseen ja koe-eläinten kohtelun parantamiseen.[4]
-
Kiintymyssuhdekoe 1958. -
Kiintymyssuhdekoe 1958.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Sidowski, J. B. & Lindsley, D. B.: Chapter: Harry Frederick Harlow Biographical Memoirs V.58, pp. 218–257. 1989. The National Academic Press, nap.edu. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Suomi, S. J. & Leroy, H. A.: In memoriam: Harry F. Harlow (1905–1981) (kokoteksti (ilman kuvia) In memoriam: Harry F. Harlow (1905–1981)) Am. J. Primatol., 2 (4): 319–342. 1982. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
- ↑ S. J. Haggbloom et al.: The 100 Most Eminent Psychologists of the 20th Century (DOI: 10.1037//1089-2680.6.2.139 Tutkimus painottaa vahvasti amerikkalaisia psykologeja, ei aidosti pyri maailmanlaajuiseen näkemykseen. Artikkeli pdf-muodossa (Venäjän tiedeakatemian Psykologian instituutin sivusto)) Review of General Psychology, 2002, Vol. 6, No. 2, 139–152,. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
- ↑ Blum, Deborah: The Monkey Wars. Oxford University Press, 1994, s. 96. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Harry Harlow (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (famouspsychologists.org)
- A Science Odyssey - Harry Harlow 1905-1981 (englanniksi) (pbs.org)
- Suomi, S.J.: Harlow, Harry Frederick (1905–81) (Int. Ency. Social & Behav. Sci, 2001, pp. 6473–6476) (englanniksi) (sciencedirect.com)
- Lauren Slater: Monkey love. Harry Harlow's classic primate experiments suggest that to understand the human heart you must be willing to break it (Boston Globe, 21.3.2004) (englanniksi) (boston.com)
- Harry F. Harlow (1958) The Nature of Love. American Psychologist, 13, 673-685 (internet version in Classics in the History of Psychology) (englanniksi) (yorku.ca)
- Harlow H.F., Dodsworth R.O., Harlow M.K. (1965) Total social isolation in monkeys, Proc. Natl. Acad. Sci. U.S.A., Vol. 54, pp. 90-97 (pdf) (englanniksi)
- “When Strangers Meet”: John Bowlby and Harry Harlow on Attachment Behavior (Integrative Psychological and Behavioral Science, Dec. 2008, 42 (4): 370–388) (englanniksi) (springer.com)
- Saul McLeod, 2009: Attachment Theory (englanniksi) (simplypsychology.org)
- Deborah Blum, 2002: Love at Goon Park: Harry Harlow and the Science of Affection (kirja, otteita) (englanniksi) (amazon.co.uk)
- Marga Vicedo (2010) The evolution of Harry Harlow: from the nature to the nurture of love (History of Psychiatry 21(2) 1–16) (englanniksi) (utoronto.ca)
- Harlow's Monkeys (BBC:n Mind Changers -radio-ohjelma, 10 Jul 2015, 30 min) (englanniksi) (bbc.co.uk)
- Food or Security? Harlow's study on monkeys' attachment (video, 2 min 58 s) (englanniksi) (youtube.com)
- Harlow's Studies on Dependency in Monkeys (video, 6 min 7 s) (englanniksi) (youtube.com)
- Jessica Firger, Sept. 8, 2014: Questions raised about mental health studies on baby monkeys at NIH labs (englanniksi) (cbsnews.com)
| ||||||||||||||||||
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
