Hans Gustaf Snellman
Wikipediasta
Hans Gustaf Wilhelm Snellman (28. syyskuuta 1910 Helsinki – 23. kesäkuuta 1997 Helsinki) oli suomalainen asianajaja ja monien yritysten johdossa vaikuttanut asiantuntija.[1]
Snellmanin vanhemmat olivat varatuomari, asianajaja Hannes Snellman ja Sara Wilhelmiina von Knorring. Hän tuli ylioppilaaksi Svenska Samskolanista 1932, suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1938 ja sai varatuomarin arvon 1943. Snellman työskenteli isänsä asianajotoimistossa, jonka omistajaksi hän tuli 1942. Toimiston erikoisalaa oli alusta pitäen liikejuridiikka ja kansainvälinen kauppa. Snellmanin aikana toimisto menestyi ja laajeni huomattavasti. Liikejuristin kokemustaan Snellman hyödynsi useiden eri teollisuuden ja kaupan alan yritysten johtoelimissä. Suomen Asianajajaliiton hallituksen jäsen hän oli 1962–1970. Snellman toimi 1940–1952 Suomen Punaisen Ristin juristina, mistä tehtävästä hän päätyi marsalkka Mannerheimin henkilökohtaiseksi lakimieheksi. Hän hoiti myös Mannerheim-säätiötä, jolle marsalkka testamenttasi omaisuutensa, ensin säätiön sihteerinä ja asiamiehenä, sitten hallituksen jäsenenä ja lopulta puheenjohtajana. Mannerheimin koti muutettiin 1960-luvulla Snellmanin johdolla museoksi.[1]
Snellman sai laamannin arvon 1982. Hän harrasti modernia maalaustaidetta ja oli Italian ystävä, joka muun muassa toimi Villa Lanten valtuuskunnan puheenjohtajana. Hän myös tutki lintuja ja metsästi. Snellmanin puoliso vuodesta 1941 oli Kitty Marghareta Hanell (1919–1970). Heidän poikansa Johan Gustaf Snellman jatkoi isänsä ja isoisänsä uralla samassa asianajotoimistossa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Forsström, Johanna: ”Snellman, Hans Gustaf (1910–1997)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 131. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5. Teoksen verkkoversio.
|
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
