Haimatulehdus
Wikipediasta
| Haimatulehdus | |
|---|---|
| Luokitus | |
| ICD-10 | K85 |
| ICD-9 | 577.0 |
| OMIM | 167800 |
| Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Haimatulehdus eli pankreatiitti on haiman tulehdus, jossa haiman omat aktivoituneet ruoansulatusentsyymit aiheuttavat haiman kudostuhoa. Tauti jaetaan yleensä akuuttiin, krooniseen ja perinnölliseen haimatulehdukseen. Akuutti haimatulehdus voi olla tyypiltään lievä tai vaikea. Vaikeassa haimatulehduksessa henkilölle kehittyy paikallinen komplikaatio, kuten haimakuolio, absessi, haiman pseudokysta. Tulehdus voi aiheuttaa myös elinvaurion, kuten hengitysvajauksen tai vaurion verenkiertoelimistöön, munuaisiin, maksaan tai muihin elimiin. Jos paikallisia komplikaatioita tai elinvaurioita ei esiinny, henkilön katsotaan sairastavan lievää haimatulehdusta. Toistuvat haimatulehdukset aiheuttavat kroonisen haimatulehduksen, jossa haiman toiminta ajan myötä heikkenee. Perinnöllisen haimatulehduksen aiheuttaa geenivaurio, esimerkiksi mutaatio kationisen trypsinogeenin geenissä.[1]
Syyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haimatulehduksen yleisimmät aiheuttajat maailmanlaajuisesti ovat alkoholinkäyttö ja sappikivitauti, joista johtuu noin 80 prosenttia tapauksista. Sairauden muita mahdollisia aiheuttajia ovat muun muassa hypertriglyseridemia, virustulehdukset, vaskuliitit ja fyysinen vamma. Sappi- ja haimatiehyiden ERCP-tutkimuksen jälkeen osa henkilöistä sairastuu haimatulehdukseen. Jotkut lääkeaineet, kuten atsatiopriini, kortikosteroidit, tietyt diureetit ja tulehduskipulääkkeet, saattavat harvoin aiheuttaa haimatulehduksen.[2]
Oireet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Akuutin haimatulehduksen oireet ja vaikeusaste vaihtelevat paljon. Useimmat henkilöt sairastuvat lievään tautiin, mutta noin 20 prosenttia tapauksista on vaikeita haimatulehduksia. Yleisin oire on voimakas vyömäinen ylävatsakipu, joka voi säteillä selkään. Muita oireita ovat oksentelu, kuume, ruokahaluttomuus ja pahoinvointi. Vaikea haimatulehdus aiheuttaa noin 20–80 prosentille sairastuneista systeemisen tulehdusreaktion ja siihen liittyviä elinvaurioita samoilla mekanismeilla kuin esimerkiksi vaikea palovamma, monivamma tai sepsis.[3]
Kroonisen haimatulehduksen oireita ovat vatsakipu, ripuli ja pahoinvointi. Toistuva tai krooninen haimatulehdus johtaa haiman toiminnan heikkenemiseen, mistä voi olla seurauksena diabeteksen puhkeaminen, kun haiman endokriininen osa ei enää tuota insuliinia. Haiman ruoansulatusentsyymien erityksen loppuminen aiheuttaa ruoka-aineiden imeytymishäiriöitä.
Diagnostiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paras tutkimus haimatulehduksen seulontaan on virtsan trypsinogeeni 2:n määritys liuskakokeella. Virtsan tai seerumin kohonnut amylaasipitoisuus viittaa haimatulehdukseen, ja riittävän korkea arvo on diagnostinen, mutta amylaasipitoisuus ei korreloi taudin vaikeusasteeseen. Seerumin lipaasipitoisuuden määrittämistä saatetaan myös käyttää. Haimatulehduksen vaikeusasteen selvittämisessä seurataan veren tulehdusarvoa eli CRP:tä. Radiologisista tutkimuksista parhaat ovat vatsan varjoainetehosteinen tietokonetomografia ja magneettikuvaus, mutta myös ultraäänitutkimusta voidaan käyttää apuna.[1]
Hoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haimatulehdus hoidetaan sairaalassa. Hoidon perustana on riittävä suonensisäinen nesteytys, hengityksen ja verenkierron tukeminen, huolellinen seuranta ja kipulääkitys. Jos haimatulehdus johtuu sappikivitaudista, voidaan hoitona käyttää ERCP:n yhteydessä tehtävää sfinkterotomiaa eli sappitiehyen pääteosan (pohjukaissuolinystyn) halkaisua, jolloin tiehyeen kiilautunut sappikivi saadaan poistettua. Vaikeaa haimatulehdusta hoidetaan suojaavalla antibioottihoidolla, nesteytyksellä sekä toisinaan leikkauksella, jossa poistetaan tuhoutunutta haimakudosta. Vaikeaa haimatulehdusta sairastava henkilö saattaa tarvita teho-osastohoitoa, ja kuolleisuus vaikeaan tautimuotoon on 2–16 prosenttia. Suurin osa kuolemista johtuu tulehduksen aiheuttamasta elinvauriosta. Haimatulehdus saattaa parantumisenkin jälkeen uusiutua, ja paras ehkäisykeino on alkoholin käytön välttäminen.[1]
Hiirikokeissa on havaittu, että tyydyttymätöntä rasvaa sisältävä ruokavalio lähes kymmenkertaistaa haimatulehdusta sairastavien hiirten kuolleisuuden verrattuna tyydyttynyttä rasvaa sisältävään ruokavalioon. Tämä saattaa johtua siitä, että tyydyttymätöntä rasvaa syövien hiirten haima tuottaa paljon enemmän vahingollisia NEFA-rasvahappoja.[4]
Epidemiologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Akuutin haimatulehduksen ilmaantuvuus Suomessa on noin 70/100 000 vuodessa. Sairaus on viime vuosina lisääntynyt. Haimatulehduksen aiheuttaa Suomessa yleisimmin alkoholi (noin 70 prosenttia tapauksista) ja toiseksi yleisimmin sappikivitauti (20 prosenttia tapauksista).[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Puolakkainen P (2006). "Akuutti haimatulehdus." Duodecim 122(16):1997-9.
- ↑ eMedicine. Khattas Ghoury, Samer S Deeba: Pancreatitis. 06.12.2006.
- ↑ Kylänpää L, Mentula P, Kemppainen E, Repo H, Haapiainen R, Puolakkainen P (2006). "Vaikea akuutti haimatulehdus systeemisairautena - onko monielinvaurio ennustettavissa ja estettävissä?" Katsaus. Duodecim 122(5):563-9.
- ↑ https://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-9201767/Low-saturated-fat-diets-exacerbate-acute-pancreatitis-study-finds.html
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
