Gyrobussi on sähkömoottorilla toimiva linja-auto, joka saa energiansa johdinautoista poiketen ilman johtimia ja akkua vauhtipyörästä (kreikaksi gyros). Pääteasemilla vauhtipyörä kiihdytetään sähkömoottorin avulla uudestaan maksiminopeuteensa.

Gyrobussin etuja ovat hiljaisuus ja ympäristöystävällisyys. Riippumattomuus johtimista mahdollistaa liikennöinnin vaihtelevilla reiteillä. Haittana on paino: Noin 20 henkilön bussissa, jonka toimintasäde on 20 kilometriä, täytyy olla noin 3 000 kilogramman painoinen vauhtipyörä. 3 000 kierrosta minuutissa pyörivä vauhtipyörä vaatii erityisen kiinnityksen ja turvallisuusvarustuksen. Vauhtipyörän takia myös kaarreajo gyrobussilla poikkeaa normaalista.

Gyrobussiliikennettä on kokeiltu muun muassa Sveitsissä vuosina 1953–1960 reitillä Yverdon-les-Bains–Grandson. Linjan pituus oli 4,5 kilometriä; bussit kulkivat kerran tunnissa paitsi ruuhka-aikana puolen tunnin välein.

Gyrobussilinjoja on ollut myös muun muassa Belgiassa linjalla Gent Zuid – Merelbeke (1956–1959) ja Leopoldvillessä (nykyinen Kinshasa), joka sijaitsee nykyisessä Kongon demokraattisessa tasavallassa.

Useimmat gyrobussikokeilut ovat päättyneet huonoon menestykseen, kun bussit usein eivät ehtineet ajoissa latauspisteeseensä.

• Johdinauto