Funktionaalinen lukutaidottomuus
Wikipediasta
Funktionaalinen lukutaidottomuus, toisinaan myös uuslukutaidottomuus, on sosiolingvistiikan käsite, jonka avulla viitataan yksilön kyvyttömyyteen lukea, kirjoittaa ja/tai laskea päivittäisessä elämässä kohtaamissaan tilanteissa. Se eroaa varsinaisesta lukutaidottomuudesta sikäli, että jälkimmäisellä tarkoitetaan kyvyttömyyttä lainkaan lukea tai kirjoittaa yksinkertaisiakaan lauseita millään kielellä.
Ominaispiirteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lukutaidoton ei osaa lukea tai kirjoittaa ollenkaan. Funktionaalisesti lukutaidottomilla on perusymmärrys lukutaidosta (kyky lukea ja kirjoittaa tekstejä omalla äidinkielellään), mutta heidän kieliopilliset taitonsa vaihtelevat suuresti. Kohdatessaan painettuja materiaaleja funktionaalisesti lukutaidoton ei pysty toimimaan tehokkaasti, eikä osaa esimerkiksi täyttää lomakkeita tai ymmärrä allekirjoittamiaan sopimuksia. Funktionaalinen lukutaidottomuus rajoittaa merkittävästi yksilön kykyä käyttää nykyaikaisia kommunikaatiovälineitä, kuten matkapuhelinta tai tietokonetta.
Euroopan unionissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lukutaidottomia ei ole juuri lainkaan Euroopassa, mutta funktionaalinen lukutaidottomuus on lisääntymässä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Mietintö: Lukutaidottomuus ja sosiaalinen syrjäytyminen 15.1.2002. Euroopan parlamentti. Viitattu 3.1.2009.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
