Nila eli floeemi (engl. phloem) on putkilokasveissa oleva johtosolukon osa, joka kuljettaa orgaanisia aineita, erityisesti yhteyttämistuotteita lehdistä muualle kasviin. Nila on paljassiemenisillä yksinkertainen siiviläsolujen ketju. Koppisiemenisillä nila on monimutkaisempi ja koostuu siiviläputkista, nilatylppysoluista, seurasoluista ja niini- eli nilasyistä. Nila ympäröi puuosaa yhtenäisenä kerroksena.^[1]

Nilan johtosolutyyppejä ovat siiviläsolut ja siiviläputket, jotka kuljettavat muun muassa yhteyttäistuotteita. Siiviläsolut ovat pitkiä, umpimaisia ja suippuja soluja, joiden seinissä on niin sanottuja siiviläalueita. Näitä reiällisiä alueita on tasaisesti koko solun pituudella. Niissä on paljon huokosaukkoja, joidenka lävistävän endoplasmakalvoston kautta siiviläsolut ovat yhteydessä viereisiin soluihin. Siiviläsoluja kehittyneempi järjestelmä on siiviläputki, jossa on siiviläputkisoluja. Niiden päässä on siivilälevyjä, joiden avulla putkisolut liittyvät siiviläputkeksi. Siiviläputkisolujen siiviläalueet ovat pienempiä ja niiden huokosaukot ovat pienempiä kuin siiviläsolujen vastaavat.^[2]

Nilasolukossa on usein myös niin sanottuja nilatylppysoluja, joihin yleensä varastoidaan ergastisia aineita, kuten tärkkelystä, tanniinia ja mineraalikiteitä. Tylppysolut voivat erikoistua siiviläputkien päiden lähellä siirtäjäsoluiksi. Nilaa tukevia rakenteita ovat nilasyyt.^[2]

Nilan keskeisin tehtävä on sokerien kuljettaminen. Sokerin osuus kaikista kuljetettavista aineista on 80–90 prosenttia. Nilassa kulkee myös jonkin verran epäorgaanisia ravinteita, sokerialkoholeja, hormoneita ja aminohappoja.^[3]

Männyn nilasta on tehty pettujauhoa.^[4]

• Terävä, Eija & Kanervo, Eira: Kasvianatomia. Helsinki: Edita Publishing, 2008. ISBN 978-951-37-5296-5.