Flashdance
Wikipediasta
| Flashdance | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Adrian Lyne |
| Käsikirjoittaja |
Thomas Hedley Jr. Joe Eszterhas |
| Tuottaja |
Don Simpson Jerry Bruckheimer |
| Säveltäjä | Giorgio Moroder |
| Kuvaaja | Donald Peterman |
| Leikkaaja | Walt Mulconery |
| Tuotantosuunnittelija | Charles Rosen |
| Pukusuunnittelija | Michael Kaplan |
| Pääosat |
Jennifer Beals[1] Michael Nouri Lilia Skala Sunny Johnson |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |
Paramount Pictures PolyGram Filmed Entertainment |
| Levittäjä |
Paramount Pictures Netflix |
| Ensi-ilta | 1983 |
| Kesto |
95 minuuttia 92 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Flashdance on vuonna 1983 ensi-iltansa saanut musikaalielokuva. Se oli ilmestyessään menestys ja sisältää menestyskappaleet Irene Caran ”Flashdance... What a Feeling” ja Michael Sembellon ”Maniac”.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pittsburghilainen Alex Owens (Jennifer Beals) työskentelee päivisin hitsaajana ja iltaisin paikallisen baarin tanssijana. 18-vuotias Alex kohtaa iloja ja suruja matkalla kohti ammattitanssijan uraa.
Vastaanotto ja vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Flashdancen menestys nuorten keskuudessa loi Yhdysvalloissa erityisen nuorten naisten pukeutumistyylin. Siihen kuuluivat kuluneet collegepuserot, joiden kaula-aukkoa oli revitty laajemmaksi niin, että se paljasti olkapään ellei enemmänkin. Myös muut siihen asti kuntosalivaatteina pidetyt vaatteet yleistyivät jokapäiväisessä käytössä ja korostivat uutta naistyyppiä: itsenäistä ja maanläheistä, urheilullista ja seksikästä.[2]
Suomessa ensi-ilta-arvostelut olivat murskaavia. Kymmenestä suomalaisesta ensi-iltakriitikosta (kaikki miehiä) kaksi antoi elokuvalle kaksi tähteä, kaksi yhden tähden ja loput eivät sitäkään. Keskiarvoksi tuli 0,75 tähteä neljästä.[3] Vuosikymmen myöhemmin Video-oppaassa vuodelta 1994 Kati Sinisalo antoi elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä teoksen mukaan vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”. Sinisalo kutsui elokuvan päähahmoa amerikkalaisen unelman tavoittelijana ”feminiiniseksi versioksi Rockystä”.[4]
Elokuva voitti parhaan laulun Oscar-palkinnon kappaleellaan ”Flashdance... What a Feeling”.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Cartwright, Lexie: Jennifer Beals on why she left Hollywood after filming ‘80s film Flashdance Movies. 28.4.2019. News (Australia). Viitattu 10.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Yablon, Sharon: Flashdance Style (Arkistoitu – Internet Archive), St. James Encyclopedia of Popular Culture, Gale 2000. Vaatii HighBeam-tilauksen.
- ↑ Pistetaulukko (touko-syyskuun ensi-illat). (Arvostelijoina Asko Alanen, Pertti Avola, Mikael Fränti, Antti Lindqvist, Pentti Lumirae, Timo Malmi, Harri Moilanen, Mikko Piela, Hans Sundström ja Sakari Toiviainen.) Projektio, 1/1984, s. 2. Suomen elokuvakerhojen liitto SEKL.
- ↑ Bello Romano (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1995. ISBN 951-0-19839-0.
- ↑ Flashdance (1983) Awards imdb.com. Viitattu 6.11.2020.
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
