Eteläitalialainen keramiikka (eteläitalialaiset vaasit) viittaa antiikin kreikkalaiseen keramiikkaan, jota tuotettiin Suur-Kreikan ja Sisilian kreikkalaisissa siirtokunnissa sekä niiden ympäristössä klassiselta kaudelta noin vuodesta 430 eaa. lähtien.^[1]

Eteläitalialainen keramiikka sai alkunsa, kun attikalaisia vaasimaalareita siirtyi Etelä-Italian Suur-Kreikkaan ruttotaudin vaivattua Ateenaa peloponnesolaissodan alussa vuonna 430 eaa. Näin attikalaisen keramiikan perinne siirtyi Suur-Kreikkaan, joka tuli tämän jälkeen omavaraiseksi keramiikan suhteen oltuaan aiemmin riippuvainen attikaisesta tuonnista. Eteläitalialaista keramiikkaa tuotettiin 300-luvun eaa. lopulle saakka.^[1]

Merkittävimmät eteläitalialaiset paikalliskeramiikat olivat:^[1]

• Apulialainen keramiikka (Taras ja sen ympäristö)^[2]
• Campanialainen keramiikka (Capua, Kyme eli Cumae, Poseidonia eli Paestum)^[3]
• Lukanialainen keramiikka (Metapontion ja sen ympäristö)

Eteläitalialainen keramiikka oli punakuviokeramiikkaa. Vaasit olivat aikaisempiin muotoihin nähden hyvin koristeellisia. Hyvä esimerkki on apulialaisen keramiikan Gnathia-tyyli. Kuva-aiheet esittivät erityisesti mytologiaa, teatteria sekä paikallisia tapoja.^[1]

• 
  Dareios-vaasi, apulialainen voluutti­krateeri, n. 340–320 eaa.
• 
  Apulialainen pelike, n. 320–310 eaa.
• 
  Campanialainen kaula-amfora, n. 330 eaa.
• 
  Campanialainen kello­krateeri, n. 330–320 eaa.
• 
  Lukanialainen kello­krateeri, n. 390–380 eaa.
• 
  Lukanialainen pelike, n. 380–370 eaa.

• Trendall, Arthur Dale: Red Figure Vases of South Italy and Sicily: A Handbook. World of art. Thames and Hudson, 1989. ISBN 0500202257.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta eteläitalialainen (länsikreikkalainen) keramiikka Wikimedia Commonsissa