Espanjan inkvisitio oli katolinen tutkinta- ja tuomiolaitos, jonka perustivat vuonna 1478 Isabella ja Ferdinand Kastiliassa. Inkvisition tuomiovalta ulottui vain Espanjan kristittyihin, mikä maurien ja juutalaisten karkottamisen jälkeen tarkoitti kuitenkin käytännössä kaikkia espanjalaisia. Espanjan inkvisitio lopetettiin Napoleonin vallan aikana 1808–1812, mutta se perustettiin uudelleen Ferdinand VII:n palattua valtaistuimelle. Se lopetettiin 1834.^[1] Inkvisitio otettiin käyttöön myös Meksikossa, ja se jatkoi toimintaansa Meksikon itsenäistymiseen saakka.

Inkvisitio teki muun muassa käännynnäisten (esp. conversos) muslimien ja juutalaisten käsittelyä. Inkvisitio pyrki varmistamaan ”veren puhtautta” (esp. limpieza de sangre) käännynnäisten joukossa ja kitkemään pois kryptojuutalaisuuden. Nämä toimet ja julkiset rankaisemiset (autodafee) saivat varsin synkän maineen. Huonoa mainetta selittää osin Englannin protestanttien 1500-luvulla levittämä propaganda.^[2] Portugali toteutti samanlaisia uskonnollisia tutkimuksia merentakaisissa siirtomaissaan, etenkin Goassa, jossa katolilaisuuden ja hindulaisuuden synkretismi kitkettiin pois.

Myöhemmät tutkimukset ja Vatikaanin arkistot paljastavat, että Espanjan inkvisitio ei ollut niin raaka kuin sen maine on antanut ymmärtää. Tuomiot olivat huomattavasti lievempiä kuin maallisissa inkvisitioissa. Syytökset tutkittiin tarkkaan, sillä inkvisitio oli tietoinen mahdollisista perättömistä ilmiannoista.^[2] Useasti syytetylle tuomittiin katumusharjoituksia ja vain harvoin päädyttiin roviolle. Vatikaanin teettämän ja vuonna 2004 julkaistun tutkimuksen mukaan Espanjan inkivisition tutkimista ihmisistä 1,8 % teloitettiin.^[3] BBC julkaisi jo kymmenen vuotta aiemmin Timewatch-sarjassaan aihetta käsitelleen dokumentin nimellä The Myth of the Spanish Inquisition, joka käsitteli Espanjan inkvisition huonon maineen syntymistä.^[4]

• Montaillou

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Espanjan inkvisitio Wikimedia Commonsissa