Esikoulu tai esiopetus on koulutusaste (muun) varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen välissä. Suomessa esiopetus kestää pääsääntöisesti yhden vuoden ja se aloitetaan sinä vuonna, kun lapsi täyttää kuusi vuotta. Esiopetus ei kuulu oppivelvollisuuteen, mutta se on silti vuodesta 2015 alkaen ollut velvoittavaa. Esiopetus on osa varhaiskasvatusta, mutta kuuluu perusopetuksen lainsäädännön piiriin.^[1][2]

Esikoulua kokeiltiin Suomessa vuodesta 1971 aluksi Haukiputaalla, Kiuruvedellä, Luopioisissa, Nousiaisissa, Pirkkalassa ja Rantsilassa^[3]. Vuonna 2001 maksuton esiopetus otettiin käyttöön kaikissa Suomen kunnissa^[4]. Useimmissa kunnissa esiopetus järjestetään päiväkodissa tai koulussa.^lähde?

Suomessa esiopetuksen tarkoituksena on erityisesti edistää lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen edellytyksiä. Yhdessä perusopetuksen kanssa esiopetuksen tulee tukea lasten kasvua ihmisyyteen ja vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen ja antaa heille tarpeellisia tietoja ja taitoja. Esiopetuksen sisältöjä ohjaa valtakunnallinen Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet -asiakirja (2014).^[2] Joissakin maissa esikoulussa opetetaan esimerkiksi äidinkielen ja matematiikan alkeita^[5]. Suomalaisessa esiopetuksessa nämä osa-alueet sisältyvät viiteen esiopetuksen oppimiskokonaisuuteen, joiden tarkoitus on tarjota lapsille mahdollisuuksia monipuoliseen taitojen kehittämiseen ja uusien asioiden kokeilemiseen^[2].

• Esiopetus Suomessa

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Esikoulu.

• JUULI RAUTIAINEN, TIINA SALOVAARA: Esiopetuksen paikka suomalaisessa kasvatus- ja koulutusjärjestelmässä (Arkistoitu – Internet Archive) Kasvatustieteen pro gradu
• Esiopetuksen laatu (Arkistoitu – Internet Archive) Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, 22.9.2012