Esau (Vanhassa kirkkoraamatussa Eesau) (hepr. ‏עֵשָׂו‎, ʿĒśāw, "karvainen") oli Raamatun Vanhassa testamentissa Iisakin ja Rebekan poika ja patriarkka Jaakobin vanhempi kaksosveli. Raamatun mukaan hän oli edomilaisten kantaisä. Esaun jälkeläiset liittyvät myös arabien esi-isänä pidettyyn Ismaeliin avioliiton kautta.^[1] Esau metsästi paljon. Hän oli loistava metsästäjä. Luonteeltaan Esau on kuvattu suorasukaiseksi ja helposti kiihtyväksi, mutta myös jalomieliseksi.^[2]

Esau oli isänsä Iisakin, hänen veljensä Jaakob taas äitinsä Rebekan lempilapsi. Rebekka juonitteli sokean Iisakin myöntämään esikoisoikeuden Esaun sijasta Jaakobille; Raamatussa ei tosin tarkemmin kerrota, mitä aineellisia tai henkisiä etuja esikoisoikeus merkitsi. Palattuaan eräänä päivänä metsästysretkeltään Esau pyysi veljeltään linssiateriaa. Jaakob vaati vastineeksi esikoisoikeutta, mihin Esau suostui. Aikanaan Jaakob sai Iisakilta esikoispojalle kuuluvan siunauksen ja pakeni heti tämän jälkeen kodistaan äitinsä neuvosta. Kuultuaan tapahtuneesta Esau raivostui ja päätti tappaa Jaakobin. Vuosia myöhemmin Esau kuuli Jaakobin sanansaattajilta, että veli halusi tavata hänet. Esau riensi syleilemään ja suutelemaan Jaakobia ja veljekset itkivät yhdessä; tämä on varmaankin koko Raamatun tunteikkain tapaamiskohtaus. Viimeisen kerran veljekset tapasivat isänsä Iisakin hautajaisissa.^[2]

Länsimaisissa uskonnoissa Esauta pidetään metaforana kaikille, jotka petkutetaan huonoihin vaihtokauppoihin.^lähde?