Osa artikkelisarjaa
Vaalit
Vaalitapa Condorcet D´Hondt Enemmistö Henkilö Hyväksyminen Kierros Lista / Suljettu lista Lohko Painotettu Schulze Siirtoääni Suhteellinen Suorat vaalit / Epäsuorat vaalit Täydennys
Vaalien tyypit Esivaali Moniäänestys Määräaikaiset vaalit Välivaalit Paikallisvaalit Yleiset vaalit Eduskuntavaalit Aluevaalit Kuntavaalit Presidentinvaalit Euroopan parlamentin vaalit
Alatyypit Puolue Äänestys Vaalitapa
Käsitteet Gerrymanderointi Kansalaisaloite Nimetön valitsija Paikkajako Vaalilaki Vaalikilpailu Vaalirauha Vaalisalaisuus Vaalitarkkailu Valitsijamies Vertausluku Tasauspaikka Äänestäjä Äänioikeus
Lisää aiheesta Kansanäänestys Vaalivilppi Vaalirikos Varjovaali
n k m

Enemmistövaali on vaalitapa, jossa valtio tai muu alue jaetaan vaalipiireihin siten, että jokaisesta vaalipiiristä valitaan vain yksi ehdokas. Valituksi tulee joko kussakin vaalipiirissä eniten ääniä saanut ehdokas (pluraliteetti) tai enemmistön kaikista äänistä saanut (majoriteetti), joista jälkimmäinen voi edellyttää useamman äänestyskierroksen järjestämistä.

Enemmistövaalitapa johtaa usein kaksipuoluejärjestelmään, kuten Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Vaikka pienemmillä puolueilla olisikin maassa kannatusta, selvä enemmistö kuitenkin äänestää toista kahdesta pääpuolueesta, koska muiden puolueiden ehdokkaiden läpimeno on vaalitavan johdosta epätodennäköistä. Lisäksi pienelle puolueelle annettu ääni auttaakin usein sen vastapuolta, kun ääni on pois pienpuolueen kanssa samoilla linjoilla olevalta pääpuolueelta.^[1]

• Pluraliteettijärjestelmä ("first-past-the-post"): Vaalipiireistä valitaan yksi edustaja, joka on eniten ääniä saanut.^[2][3] Käytetään parlamenttivaaleissa erityisesti anglosaksisissa maissa, kuten Yhdysvalloissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
• Majoriteettijärjestelmä: Valintaan vaaditaan ehdoton äänten enemmistö (yli puolet äänistä). Jos ehdokas saa yli puolet äänistä, hänet valitaan suoraan, mutta jos yksikään ehdokas ei saa yli puolta äänistä, järjestetään toinen kierros (joskus useampiakin) yleensä kahden eniten ääniä saaneen välillä.^[2] Käytetään muun muassa Ranskan parlamenttivaaleissa.
  • Kierrosvaalitapa: Kaksikierroksinen järjestelmä: jos ensimmäisellä kerralla yksikään ehdokas ei saa yli puolta äänistä, järjestetään toinen kierros kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan välille. Käytetään esimerkiksi Suomen presidentinvaalissa.
  • Eliminoiva kierrosvaalitapa: Jos ensimmäisellä kierroksella yksikään ehdokas ei saa yli puolta äänistä, pudotetaan heikoin ehdokas ja jatketaan seuraavalle kierrokselle. Jatketaan, kunnes saadaan ehdoton enemmistö äänistä jollekin ehdokkaalle. Käytetään esimerkiksi olympiakisojen isäntäkaupungin valitsemiseen^[4].
  • Eliminoimaton kierrosvaalitapa: Äänestetään niin kauan kunnes jokin ehdokkaista saa ehdottoman enemmistön. Käytetään paavin valitsemiseen^[5].
• Hyväksymisvaalitapa: Äänestäjä voi antaa äänen niin monelle ehdokkaalle kuin haluaa eli hyväksyä tai hylätä jokaisen heistä yksitellen. Ehdokas, jolla on eniten kyllä-ääniä, voittaa.
• Satunnaisvaalitapa: Vedetään hatusta yksi ääni, joka ratkaisee tuloksen.
• Lohkovaalitapa: Äänestäjät valitsevat valmiista kokonaisista ehdokaslistoista. Eniten ääniä saanut lohko valitaan kokonaisuudessaan täyttämään kaikki paikat.

Painotetussa vaalitavassa äänestäjä antaa ehdokkaille järjestysnumerot yhdestä alkaen.^[6]

• Siirtoäänivaalitapa: Vähiten ensimmäiseksi äänestetty ehdokas pudotetaan. Sitä äänestäneiden lipuissa toinen ääni siirretään ensimmäiseksi.
• Borda-laskenta: Ensimmäinen äänestetty saa lipusta yhtä monta pistettä kuin on ehdokkaita, toinen yhden vähemmän ja niin edespäin aina viimeiseen, joka saa vain yhden pisteen.
• Condorcet'n menetelmä: Valitaan se ehdokas, joka ehdokkaita yksittäin toisiinsa verrattaessa saisi enemmistön äänistä.
  • Schulzen menetelmä
  • Lajitellut parit

Yhdysvaltain presidentinvaalissa on lähes kaikissa osavaltioissa käytössä enemmistövaalitapa, jossa osavaltiossa eniten ääniä saanut ehdokas saa kaikki valitsijamiesäänet.^[7]

• Angola
• Bosnia ja Hertsegovina (yksi jokaisesta etnisestä pääryhmästä)
• Etelä-Korea
• Filippiinit
• Gambia
• Honduras
• Islanti
• Kamerun
• Kiribati
•  Kongon demokraattinen tasavalta
• Malawi
• Meksiko
• Nicaragua
• Palestiina
• Panama
• Paraguay
• Päiväntasaajan Guinea
• Ruanda
• Singapore
• Taiwan
• Tansania
• Venezuela

• Antigua ja Barbuda
• Azerbaidžan
• Bahama
• Bangladesh
• Barbados
• Belize
• Bhutan (molemmat kamarit)
• Botswana
• Dominica
• Dominikaaninen tasavalta
• Eritrea
• Etiopia
• Gambia
• Ghana
• Grenada
• Intia (ylähuoneen vaaleissa)
• Jamaika
• Jemen
• Kanada (alahuoneen vaaleissa)
• Kenia
• Liberia
• Malesia
• Malawi
• Malediivit
•  Mikronesia
• Myanmar (molemmat kamarit)
• Nigeria (molemmat kamarit)
• Palau (molemmat kamarit)
• Puola (ylähuoneen vaaleissa)
• Qatar
• Saint Kitts ja Nevis
• Saint Lucia
• Saint Vincent ja Grenadiinit
•  Salomonsaaret
• Sambia
• Samoa
• Swazimaa
• Tonga
• Trinidad ja Tobago
• Uganda
• Valko-Venäjä
• Yhdistynyt kuningaskunta
• (molemmat kamarit)

^[8]

• Amy, Douglas J.: Behind the Ballot Box : A Citizen's Guide to Voting Systems. Westport, Conn: Praeger, 2000. ISBN 9780275965853.
• Krister Lundell: Onko vaalitavalla merkitystä? Henkilövaalit vai puoluelistat suhteellisissa vaalijärjestelmissä 2014. Kalevi Sorsa säätiö. Arkistoitu 30.3.2014. Viitattu 30.3.2014.