Eläinlääketiede on lääketieteen haara, jonka alaan kuuluvat eläinten, erityisesti tuotanto- ja seuraeläinten, sairauksien hoito ja ehkäisy sekä eläinkunnasta saatavien elintarvikkeiden valvonta. Yleislääketieteen kannalta eläinlääketieteen tärkeimpiä tutkimuskohteita ovat vertaileva lääketiede ja eläimistä ihmisiin tarttuvien sairauksien eli zoonoosien torjunta sekä elintarvikehygienia.

Eläinlääketieteen alkamista ei voida määrittää. Niin kauan kuin ihminen on pitänyt kotieläimiä, on varmaankin niiden tapaturmia hoidettu, loisia häädetty ja on annettu synnytysavustusta. Anatomia on tunnettu pitkään melko hyvin, onhan eläimiä teurastettu kivikaudesta lähtien.

Elintarviketuotannon ja hevostenkäytön turvaamiseksi eläinlääketiedettä on opetettu jo muinaisessa Egyptissä, Kreikassa ja Kiinassa. Vanhimmat eurooppalaiset eläinlääketieteelliset tiedekunnat ovat 250 vuotta vanhoja. Eläinlääketieteessä keskityttiin pitkään maatalouden hyötyeläinten hoitamiseen ja niiden kautta elintarvikehygieniaan. Vasta muutaman kymmenen vuoden ajan lemmikki- ja harraste-eläinten hoito on lisääntynyt voimakkaasti. Nykyaikaisilla vastaanotoilla on käytössä röntgen- ja ultraäänilaitteita, tehdään säännöllisesti leikkauksia, tutkitaan näytteitä ja hoidetaan eläimiä hyvin monipuolisesti.

Katso myös: Eläinlääketieteen alan tutkinnot Suomessa

Eläinlääketieteen opetusta ei Suomessa ole ollut kuin vasta muutaman kymmenen vuoden ajan. Ennen omaa eläinlääketieteellistä koulutusta eläinlääkäriksi opiskeltiin ulkomailla, erityisesti Saksassa, Ruotsissa ja Virossa. Eläinlääketieteellinen korkeakoulu perustettiin vuonna 1945, mutta tutkintoa ei vielä tuolloin voinut suorittaa kokonaisuudessaan Suomessa, vaan yleisopintojen jälkeen kliiniset opiskelut suoritettiin yleensä Tukholmassa tai Oslossa. Vuonna 1962 eläinlääketieteen opintonsa aloittaneet olivat ensimmäiset kokonaan Suomessa opiskelunsa suorittaneet eläinlääketieteen lisensiaatit. Eläinlääketieteellinen korkeakoulu liitettiin Helsingin yliopistoon vuonna 1995 ja on nykyisin yksi sen tiedekunnista: eläinlääketieteellinen tiedekunta.

Eläinlääketieteellinen tiedekunta vastaa eläinlääkärikoulutuksesta Suomessa. Tiedekunnan tehtäviä ovat laadukas ja korkeatasoinen eläinlääketieteellinen tutkimus sekä eläinlääketieteen perusopetus sekä jatko- ja täydennyskoulutus. Tiedekunta toimii eläinlääketieteen tärkeimpänä asiantuntijana Suomessa niin tutkimuksen kuin alan opetuksenkin saralla. Koska eläinlääketiede on laaja-alainen tieteenala, on myös tutkimustoiminta painottunut moneen eri tutkimuskohteeseen: elintarviketurvallisuus ja ihmisen terveys, eläinten terveys ja hyvinvointi, sekä mikrobien vuorovaikutus ja elimistön reagointi erilaisiin haasteisiin.

Suomessa voi perusopintojen jälkeen myös erikoistua eläinlääketieteen eri aloille. Ammatillisena jatkotutkintona voi suorittaa erikoiseläinlääkärin tutkinnon. Laillistettu eläinlääkäri voi erikoistua elintarviketuotannon hygieniaan, hevossairauksiin, pieneläinsairauksiin, tarttuviin eläintauteihin, tuotantoeläinten terveyden- ja sairaudenhoitoon sekä ympäristöterveydenhuoltoon.

Valmistuneiden yleisimpiä ammattinimikkeitä työelämässä ovat eläinlääkäri, klinikkaeläinlääkäri, kaupungineläinlääkäri, kunnaneläinlääkäri ja valvontaeläinlääkäri. Työpaikat ovat tavallisimmin kunnissa ja yrityksissä.^[1]

Puolustusvoimissa toimi 1990-luvulle asti Eläinlääkintäkoulu (ElLääkK).

• Eläinlääketieteen historia

• Eläinlääketieteellinen tiedekunta

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eläinlääketiede.