Ekstrapyramidaalioire
Wikipediasta
Ekstrapyramidaalioireet ovat ei-tahdonlaisen keskushermoston ekstrapyramidaalijärjestelmään liittyviä lihasten toimintahäiriöitä[1]. Ekstrapyramidaalioireet voivat ilmetä ilmenevät kaulan, niskan, silmien ja vartalon lihasten kivuliaina kouristuksina, akatisiana eli pakonomaisena motorisena levottomuutena, lepovapinana, köpöttävänä kävelynä, motoriikan hidastumisena, lihasjäykkyytenä tai kasvojen ilmeettömyytenä[2]. Jos ekstrapyramidaalioireisiin kuuluu vapinaa, lihasjäykkyyttä ja liikkeiden hidastumista, puhutaan lääkeparkinsonismista[3].
Myös pakkoliikeoireyhtymä eli tardiivi dyskinesia sekä suun avaamista estävä niin sanottu leukalukko kuuluvat ekstrapyramidaalioireisiin[1].
Ensimmäisen polven psykoosilääkkeet aiheuttavat eniten ektsrapyramidaalioireita, mutta myös toisen polven psykoosilääkkeet aiheuttavat niitä[4]. Myös muut lääkkeet saattavat aiheuttaa ekstrapyramidaalioireita[5]. Esimerkiksi joka kymmenes epilepsian ja manian hoidossa käytettyä natriumvalproaattia käyttävä saa niistä ekstrapyramidaalioireita[6].
Myös masennuksen hoidossa käytetyt SSRI, SNRI ja NDRI lääkkeet aiheuttavat extrapyramidaalioireita. Erityisesti duloxetiini, sertraliini, escitalopramiini, fluoksetiini, and bupropioni ovat lääkkeitä, joiden on todettu aiheuttavan extrapyramidiaalioireita[7].
On hyvin tärkeää seurata lääkityksen aloittamisen jälkeen, että aiheuttaako lääke extrapyramidaalioireita, sillä niiden vaikein muoto on nk. tardiivi dyskinesia, joka voi olla pysyvä pakkoliikeoireyhtymä[8]
Hoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ekstrapyramidaalioireita havaitessa on syytä pienentää lääkeannosta tai vaihtaa lääke johonkin toiseen[5]. Noin 60 prosenttia lääkeparkinsonismipotilaista paranee kahden kuukauden sisällä parkinsonismia aiheuttaneen lääkkeen lopettamisen jälkeen. Joskus parkinsonismin oireet poistuvat vasta kahden vuoden kuluttua ja 16 prosentilla oireet eivät poistu edes lääkityksen lopettamisen jälkeen.[9]
Ekstrapyramidaalioireita voidaan hoitaa myös lyhytjaksoisesti annetuilla antikolinergisellä parkinsonlääkkeillä (esimerkiksi biperideeni). Levottomuustila eli akatisia lievittyy antikolinergisten lääkkeiden lisäksi myös beetasalpaajilla (esimerkiksi propranololi) tai bentsodiatsepiineilla.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Suositus - Käypä hoito www.kaypahoito.fi. Viitattu 19.8.2016.
- ↑ Duodecim terveyskirjasto (Arkistoitu – Internet Archive) Antipsykoottien haittavaikutukset. Matti O. Huttunen. 23.7.2008.
- ↑ Nicole J. Brandt 2010: Detecting Drug-Induced Parkinsonism. Aging Well, Vol. 3 No. 3 P. 24. http://www.todaysgeriatricmedicine.com/archive/082510p24.shtml
- ↑ Psykoosilääkkeiden haittavaikutukset. www.kaypahoito.fi. Viitattu 15.3.2016.
- ↑ a b c http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=lam00033 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Lääkeinfo.fi - lääkevalmisteiden pakkausselosteet - DEPRAKINE depottabletti 300 mg, 500 mg laakeinfo.fi. Viitattu 30.6.2022.
- ↑ Madhusoodanan S, Alexeenko L, Sanders R, Brenner R (2010): [http://www.aacp.com/pdf/0810/0810ACP_Madhusoodanan.pdf Extrapyramidal symptoms associated with antidepressants—A review of the literature and an analysis of spontaneous reports] aacp.com. Arkistoitu 27.11.2013. Viitattu 20.6.2024.
- ↑ Tardiivi dyskinesia. Wikipedia, 30.10.2022. Artikkelin verkkoversio. fi
- ↑ Drug-induced Parkinsonism. Information Sheet. Parkinson’s Disease Society https://www.parkinsons.org.uk/sites/default/files/publications/download/english/fs38_druginducedparkinsonism.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
