Eino Antero Bergius (7. maaliskuuta 1884 Ätsäri – 13. joulukuuta 1978 Vesilahti) oli suomalainen diplomi-insinööri ja harrastajavalokuvaaja.^[1][2][3]

Eino Bergiuksen vanhemmat olivat rovasti, Viljakkalan kirkkoherra Aleksander Fredrik Mikael Bergius (1856–1941) ja Angelika Bergroth. Hän pääsi ylioppilaaksi 1902 Tampereen reaalilyseosta ja valmistui insinööriksi Polyteknillisen opiston koneosastolta 1907. Bergius teki opintomatkoja Saksaan ja Monacoon.^[1][3]

Bergius oli Tampellan palveluksessa piirtäjänä 1907–1909. Hänellä oli vuodesta 1909 alkaen oma, nopeakulkuisia ja ylellisesti sisustettuja mahonkiveneitä valmistanut veneveistämö Vesilahden Suomelassa. Tämä veistämö tuhoutui Suomen sisällissodan aikana 1918 minkä jälkeen Bergius siirsi sen Tampereelle Tampereen Höyrypolttimon tiloihin.^[1][4]

Bergius oli Tamperen Höyrypolttimon omistajana ja toimitusjohtajana vuodesta 1927 alkaen. Hän omisti myös Näsijärvenkatu 1:ssa toimineen Tampereen Kemiallisen Tehtaan. Tampereen Höyrypolttimo Oy:n tuotantotoiminta oli päättynyt jo 1919 kun kieltolaki tuli voimaan. Vuonna 1929 Tampereen rahatoimikamari määräsi Tampereen Höyrypolttimo Oy:n poistamaan kaupungin omistamalla Mustanlahden tontilla sijainneet rakennuksensa. Yhtiö todettiin varattomaksi 1931 ja vuonna 1933 pakkohuutokaupattiin Bergiuksen nimissä ollut polttimotontin vuokraoikeus ja polttimon rakennukset. Vuonna 1931 oli myyty pakkohuutokaupalla yhtiön Kauppakatu 16:ssa omistama Spriitehtaan talo. Yhtiö omisti vielä Näsijärven rannassa Onkiniemenkadulla sijainneen rakentamattoman teollisuustontin, jolla sijaitsi vain Bergiuksen asuntona toiminut vuonna 1880 rakennettu huvila. Tässä huvilassa toimi lyhyen aikaa 1928–1929 Onkiniemen ravintola. Suomen Trikoo osti Onkiniemenkadun tontin 1950-luvun alussa ja vuosina 1953–1956 tontille rakennettiin Suomen Trikoon Onkiniemen tehdas. Tontilla ollut huvila purettiin 1950-luvun lopulla.^[5][6][7]

Bergius käytti valokuvaajana taiteilijanimeä E. A. Bergius. Hänen kuvauskohteitaan olivat pääasiassa lähipiirin ihmiset, Tampereen maisemat ja veneet. Suomen sisällissodan aikana Bergius otti muun muassa kuvia huhtikuussa 1918 Tampereen Keskustorilla seisseistä punavangeista. Mustavalkokuvien ohella Bergius harrasti myös värikuvausta autochrometekniikalla. Vuonna 1908 hän otti tiettävästi ensimmäisen värikuvan Tampereelta kuvatessaan Tammerkoskea autochromelevylle. Museokeskus Vapriikin kuva-arkistossa on noin 5 000 Bergiuksen lasinegatiivia ja 100 hänen autochromelevyään. Hänen valokuviaan esiteltiin vuonna 1992 pidetyssä näyttelyssä.^[8][9][10]

Viimeiset vuotensa Vesilahdella asuneen Eino Bergiuksen avopuoliso oli Mia Peltonen (k. 1968). Hänen sisarensa oli lyseon lehtori ja oppikirjojen tekijä Liisa Bergius.^[1][3]

• Hannu Sinisalo : Bergius 1884-1978. Tampereen kaupungin museolautakunnan julkaisuja 29. Tampere 1992

• Eino Antero Bergiuksen valokuvia Finnassa