Eerik XIII Pommerilainen
Norjan kuningas
Valtakausi	8. syyskuuta 1389 – 1. kesäkuuta 1442
Kruunajaiset	1392
Edeltäjä	Margareeta
Seuraaja	Kristofer Baijerilainen
Tanskan kuningas
Valtakausi	24. tammikuuta 1396 – 23. kesäkuuta 1439
Kruunajaiset	17. kesäkuuta 1397
Edeltäjä	Margareeta
Seuraaja	Kristofer Baijerilainen
Ruotsin kuningas
Valtakausi	24. tammikuuta 1396 – 23. kesäkuuta 1439
Edeltäjä	Margareeta
Seuraaja	Kaarle VIII Knuutinpoika Bonde (valtionhoitaja)
Syntynyt	noin 1382 Rügenwalde, Pommeri
Kuollut	1459 Rügenwalde, Pommeri
Puoliso	Filippa
Suku	Pommeri Estridsen
Isä	Vratislav VII
Äiti	Maria
Uskonto	roomalaiskatolinen

Eerik Pommerilainen (noin 1382 Rügenwalde, Pommeri – 1459 Rügenwalde) oli Norjan kuningas 1389–1442, Tanskan ja Ruotsin kuningas 1396–1439 sekä Kalmarin unionin kuningas 1397–1439.

Eerik Pommerilainen oli samanaikaisesti

• Tanskassa Eerik VII
• Norjassa Eirik III
• Ruotsissa Erik XIII
• Pommerissa (oik. Pommern-Stolpissa) Erich I

Eerik Pommerilainen oli Pommerin Vratislavin ja Mecklenburgin Marian poika, ja kuningatar Margareetan sisaren tyttärenpoika, jonka Margareeta adoptoi sen jälkeen kun hänen oma poikansa Olavi oli kuollut, tavoitteenaan nostaa tämä yhteispohjoismaisen unionin kuninkaaksi.

Margareeta voitti vuonna 1389 Albrekt Mecklenburgilaisen ja nousi Ruotsinkin kuningattareksi, jolloin hänellä oli kaikkien Pohjoismaiden kruunut. Eerikistä oli tullut perimyksen kautta Norjan kuningas jo seitsemänvuotiaana 1389 ja vuonna 1396 hänet valittiin Tanskan kuninkaaksi ja myöhemmin samana vuonna Ruotsin kuninkaaksi (nimellä Eerik XIII). Seuraavana vuonna hänet kruunattiin Kalmarin linnassa Pohjoismaiden yhteiseksi kuninkaaksi. Siellä Margareeta esitti ajatuksensa Kalmarin unionista ja sen aikana kirjoitettiin niin sanottu unionikirje, jossa kuvailtiin unionin hallintoa ja määrättiin yhteispohjoismainen kuninkuus periytyväksi Eerikin pojan kautta. Jos kuninkaalla ei olisi poikaa, kuninkuus valittaisiin yhteispohjoismaisesti vaaleilla.

Kuningatar Margareeta hallitsi käytännössä pitkään Kalmarin unionia Eerikin jo ollessa kuninkaana tavoitteenaan kuninkaanvallan ja unionin lujitus. Margareetan kuoleman jälkeen Eerik jatkoi samalla linjalla. Hän siirsi entistä paikallisen tason päätäntävaltaa omille luottomiehilleen Tanskaan, jossa hän pääasiassa oleskeli, ja linnanherroiksi ympäri unionia hän nimitti omia tanskalaisia ja saksalaisia suosikkejaan. Ruotsin valtaneuvoston valtaa hän pyrki rajoittamaan. Uusia veroja säädettiin ja maatiloja otettiin kruunulle. Käytännössä valta unionissa keskittyi Tanskaan.

Eerik joutui konfliktiin Hansaliiton kanssa, kun hän asetti Juutinrauman tullin.^[1] Hansaliitto ei katsonut hyvällä Eerikin pyrkimyksiä Itämeren hallintaan, vaan julisti vuonna 1426 kauppasaarron auttaakseen Holsteinin kreivejä, joilta Eerik pyrki saamaan Etelä-Jyllannin. Tämä vahingoitti etenkin Ruotsia, joka oli ollut vilkkaissa kauppasuhteissa Lyypekin kanssa. Tämä herätti yhdessä muutenkin kaukaiseksi koetun Etelä-Jyllannin sotien kanssa katkeruutta Ruotsissa kaikissa kansankerroksissa.

Vuonna 1434 Ruotsissa puhkesi Engelbrektin kapina, johon Ruotsin valtaneuvosto liittyi ja joka johti Eerikin ja ruotsalaisten välillä pitkällisiin välienselvittelyihin, joita ei saatu soviteltua. Vuonna 1439 Eerik erotettiin lopulta kaikkien Pohjoismaiden kuninkuudesta. Hän linnoittautui Gotlantiin, josta käsin hän häiritsi meriliikennettä merirosvouksella, kunnes sopi kuningas Kristianin kanssa saaren luovuttamisesta. Hän palasi Pommeriin, jossa kuoli 1459.

• Ruusuvuori, Juha: Itämeren merirosvot – piraattitarinoita pohjoisesta. Helsinki: Teos, 2004 (2. p.). ISBN 951-851-005-9.
• Enemark, Poul: Kalmarin unionista Tukholman verilöylyyn – Pohjoismainen unioniaika 1397–1521. Helsinki: SKS, 1986. ISBN 951-717-365-2.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eerik XIII Pommerilainen Wikimedia Commonsissa

• Suvanto, Seppo: Eerik Pommerilainen (1381–1459) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.6.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

n k m Ruotsin hallitsijat ja valtionpäämiehet Munsöt (970–1060) Eerik Voittoisa ~(970–995) Olavi Sylikuningas ~(995–1022) Anund Jakob ~(1022-1050) Emund Vanha ~(1050–1060) Stenkilit (1060–1130) Stenkil ~(1060–1066) Eerik Stenkilinpoika ja Eerik Pakana ~(1066–1067) Halsten Stenkilinpoika ~(1067–1070) Anund Gardarikilainen ~(1070) Haakon I Punainen ~(1070–1079) Inge I Stenkilinpoika ~(1079–1083) Uhri-Sven ~(1083–1085) Inge I Stenkilinpoika ~(1085–1110) Filip Halsteninpoika ~(1110–1118) Inge II Halsteninpoika ~(1110–1125) Ragvald Tuittupää ~(1125–1126) Maunu I Niilonpoika Vahva ~(1125–1130) Sverkerit ja Eerikit (1130–1250) Sverker vanhempi (~1130–1156) Eerik pyhä (~1156–1160) Maunu II Henrikinpoika (1160–1161) Kaarle Sverkerinpoika (~1161–1167) Burislev (~1167–1169) Kol (~1167–1173) Knuut Eerikinpoika (~1167–1195) Sverker II Kaarlenpoika (~1195–1208) Eerik X Knuutinpoika (1208–1216) Juhana Sverkerinpoika (~1216–1222) Eerik XI Eerikinpoika (~1222–1229) Knuut Pitkä (1229–1234) Eerik XI Eerikinpoika (1234–1250) Folkungat (1250–1363) Birger-jaarli (1250–1266) Valdemar Birgerinpoika (1250–1275) Maunu Ladonlukko (1275–1290) Birger Maununpoika (1290–1318) Matias Kettilmundinpoika (1318–1319) Maunu Eerikinpoika (1319–1364) Eerik Maununpoika (1356–1359) Haakon II Maununpoika (1362–1364) Mecklenburgit (1364–1389) Albrekt Mecklenburgilainen (1364–1389) Unionikuninkaat (1389–1523) Estridsenit Margareeta I (1389–1412) / Eerik XIII Pommerilainen (1396–1439) Pfalz-Neumarktit Kristoffer Baijerilainen (1441–1448) Bondet Kaarle VIII Knuutinpoika Bonde (1448-1457, 1464–1465, 1467–1470) Oxenstjernat Pentti Jönsinpoika Oxenstierna (1448) Niilo Jönsinpoika Oxenstierna (1448) Jöns Pentinpoika Oxenstierna (1457) Jöns Pentinpoika Oxenstierna (1465–1466) Oldenburgit Kristian I Oldenburgilainen (1457–1464) Hannu I (1497–1501) Kristian II (1520–1521) Muut Engelbrekt Engelbrektinpoika (1435–1436) Eerik Akselinpoika Tott (1457, 1466–1467) Kettil Kaarlenpoika Vaasa (1464–1465) Sten Sture vanhempi (1470–1497, 1501–1503) Svante Niilonpoika (1504–1512) Eerik Trolle (1512) Sten Sture nuorempi (1512–1520) Vaasat (1521–1654) Kustaa Vaasa (1521–1560) Eerik XIV (1560–1568) Juhana III (1568–1592) Sigismund (1592–1599) Kaarle IX (1599–1611) Kustaa II Aadolf (1611–1632) Kristiina (1632–1654) Pfalz-Saarbrückenit (1654–1720) Kaarle X Kustaa (1654–1660) Kaarle XI (1660–1697) Kaarle XII (1697–1718) Ulriika Eleonoora (1719–1720) Hessenit (1720–1751) Fredrik I (1720–1751) Holstein-Gottorpit (1751–1818) Aadolf Fredrik (1751–1771) Kustaa III (1771–1792) Kustaa IV Aadolf (1792–1809) Kaarle XIII (1809) Bernadottet (1818–) Kaarle XIV Juhana (1818–1844) Oskar I (1818–1844) Kaarle XV (1859–1872) Oskar II (1872–1907) Kustaa V (1907–1950) Kustaa VI Aadolf (1950–1973) Kaarle XVI Kustaa (1973–)

n k m Tanskan hallitsijat ja valtionpäämiehet Muinaiset (ennen 916) Olof den bryske Gnupa Sigtrygg Gnupasson Knytlingat (n. 916–1042) Hardeknud (916–948) Gorm Vanha (936–958 tai 964) Harald Sinihammas (958 tai 964 – 985) Sven Haaraparta (986–1014) Harald II (1014–1018) Knuut II Suuri (1018–1035) Knuut III Hardeknut (1035–1042) Kaunotukat (1047–1375) Maunu Hyvä (1042–1047) Estridsenit (1047–1375) Sven Estridinpoika (1047–1076) Harald Hein (1076–1080) Knuut Pyhä (1080–1086) Olavi Hunger (1086–1095) Eerik I Ejegod (1095–1103) Niilo Sveninpoika (1104–1134) Eerik II Emune (1134–1137) Eerik III Lam (1137–1146) Sven Grathe (1146–1157) Knuut Maununpoika (1146–1157) Valdemar I Suuri (1154–1182) Knuut VI (1182–1202) Valdemar II Sejr (1202–1241) Eerik IV Plovpenning (1241–1250) Abel (1250–1252) Kristoffer I (1252–1259) Eerik V Klipping (1259–1286) Eerik VI Menved (1286–1319) Kristofer II (1320–1326) Valdemar III (1326–1329) Kristofer II (1329–1332) Gerhard III Holsteinilainen (1332—1340) Johan III Holsteinilainen (1323—1340) Valdemar IV Atterdag (1340–1375) Folkungat (1376–1387) Oluf II (1376–1387) Estridsenit (1387–1439) Margareeta I (1387–1412) / Eerik XIII Pommerilainen (1389–1439) Pfalz-Neumarktit (1440–1448) Kristoffer Baijerilainen Oldenburgit Vanhempi haara (1440–1448) Kristian I (1448–1481) Hannu I (1481–1513) Kristian II (1513–1523) Fredrik I (1523–1533) Kristian III (1534–1559) Fredrik II (1559–1588) Kristian IV (1588–1648) Fredrik III (1648–1670) Kristian V (1670-1699) Fredrik IV (1699–1730) Kristian VI (1730-1746) Fredrik V (1746-1766) Kristian VII (1766–1808) Fredrik VI (1808–1839) Kristian VIII (1839–1848) Fredrik VII (1848–1863) Glücksburgit (1863–) Kristian IX (1863–1906) Fredrik VIII (1906–1912) Kristian X (1918–1944) Fredrik IX (1947–1972) Margareeta II (1972–2023) Frederik X (2023–)

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Ranska BnF data Saksa Yhdysvallat Ruotsi Puola Taiteenala KulturNav Henkilöt Deutsche Biographie Kansallisbiografia Biografiskt Lexikon Uppslagsverket Finland Biografiasampo Muut IdRef