Durandus de Saint-Pourçain
Wikipediasta
Durandus de Saint-Pourçain (Durandus Saint-Pourçainlainen) (n. 1275 Saint-Pourçain, Auvergne – 13. syyskuuta 1332 Meaux) oli ranskalainen skolastinen filosofi ja teologi.[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Durandus liittyi dominikaaniseen sääntökuntaan Clermontissa ja valmistui tohtoriksi Pariisin yliopistosta vuonna 1313. Paavi Johannes XXII kutsui hänet Avignoniin toimimaan Rooman kuurian Magister Sacri Palatii -virassa, eli paavin teologina ja pyhien kirjoitusten selittäjänä.[1]
Vuonna 1318 Durandus vihittiin Le Puy-en-Velayn piispaksi, ja hän muutti Meaux'hin vuonna 1326. Durandus tunnetaan nimellä Doctor Resolutissimus, koska hän kannatti uupumatta monia tuon ajan ajattelijoille uusia ajatuksia.[1]
Filosofia ja teologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Universaalikiistassa Durandus oli nominalisti, joka vastusti aikansa käsiterealismia niin, että skolastiikan kolmannen kauden on joskus katsottu alkaneen hänestä. Hän hylkäsi sekä aistittavat että ymmärrettävät lajit, jotka oli hänen mukaansa keksitty aistihavainnon selittämiseksi, sekä aktiivisen intellektin. Hän kielsi myös individuaatioperiaatteen.[1]
Teologiassa Durandus teki eron luonnollisen tiedon sekä uskon ja ilmoituksen avulla saadun tiedon välille. Tietytyjä opinkohtia, kuten kolminaisuusoppia, ei voi todistaa sisäisesti ristiriidattomaksi, mutta niihin on silti ansiokasta uskoa. Teologian ei hänen mukaansa ollut tiukasti otettuna tiedettä, koska se perustui uskoon, ei tiedon ensimmäisiin prinsiippeihin. Teologiassa oli rittävää tietää, ettei Jumalan inspiroimana voinut erehtyä. Durandus katsoi myös, että kaikki teot olivat peräisin Jumalasta, joka antaa voiman toimia. Sakramentteja hän piti vain välikappaleina, joita ilman armo ei voinut toteutua. Avioliittoa hän ei pitänyt tiukasti otettuna sakramenttina. Durandus katsoi myös, että Kristukselle oli mahdollista olla läsnä ehtoollisen sakramentissa, vaikka leivän ja viinin substanssit säilyisivätkin, toisin sanoen hän ei pitänyt transsubstantiaatio-oppia välttämättömänä.[1]
Paavin määräyksestä tutkielma De statu animarum asetettiin tarkasteluun, ja sen havaittiin sisältävän yksitoista teologista virhettä.[1]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- De origine jurisdictionum (julkaistu Pariisissa 1506)
- In Petri Lombardi Sententias Theologicas Commentarium (Sentenssien kommentaarit, julkaistu Pariisissa 1508)
- De statu animarum (tutkielma pyhien sielujen tilasta niiden erkaannuttua ruumiista)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Iribarren, I.: Durandus of St Pourçain. A dominican theologian in the shadow of Aquinas. Oxford: Oxford Theological Monographs, 2005.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Schwertner, Thomas: Durandus of Saint-Pourçain Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
