Tammuz on babylonialaisessa ja assyrialaisessa mytologiassa esiintyvä viljan ja kasvillisuuden jumala. Tammuz vastaa Dumuzia (sumeriksi "Aito poika"), sumerilaisen rakkauden jumalattaren Inannan kuolevaa ja jälleensyntyvää puolisoa. Tammuzin laskeutuminen manalaan ja hänen paluunsa symboloivat luonnon kiertokulkua ja kasvien jälleenheräämistä keväisin.^[1]

Tammuz oli Mesopotamian uskonnossa hedelmällisyyden jumala, keväisin luonnossa puhkeavan uuden elämän ruumiillistuma. Hänen muita nimiään olivat Ama-ga, Dumu-zid ja U-lu-lu. Nimi Tammuz lienee lähtöisin akkadilaisesta muodosta Tammuzi, joka puolestaan perustuu muinaissumerin nimitykseen Damu-zid, "Virheetön Nuorukainen". Myöhemmässä sumerin kielessä nimi vakiintui muotoon Dumu-zid tai Dumuzi. Varhaisimmat maininnat Tammuzista ovat Sumerin kolmannelta varhaisdynastiselta kaudelta, noin vuosilta 2600–2334 eaa., mutta hänen palvontansa on luultavasti varhaisempaa perua. Tammuzia palvottiin kaikissa huomattavissa Sumerin kaupungeissa, joskin palvonta keskittyi keskiselle aroalueelle, esimerkiksi Bad-tibiraan, jossa Tammuz oli kaupungin suojelusjumala.^[2]

Kuten hänen yleisimmästä epiteetistään Sipad (paimen) voidaan päätellä, oli Tammuz Sumerissa ennen kaikkea paimenten ja karjanhoidon jumala. Hänen isänsä oli Enki ja hänen äitinsä jumalatar Duttur, uuhen personifikaatio.^[2]

Tammuzin palvonta levisi Assyriaan 2000- ja 1000-luvulla eaa., jolloin jumala muuttui paimenten jumalasta maanviljelyn jumalaksi. Assyriassa Tammuz nähtiin ennen kaikkea viljan voimana, joka kuoli, kun vilja jauhettiin. Tammuzin palvonta keskittyi kahden vuosittaisen juhlan ympärille, joista toinen juhlisti Tammuzin ja Inannan avioliittoa, toinen taas suri hänen kuolemaansa alamaailman gallu-demonien kynsissä.^[2]

Urin kolmannen dynastian aikana (noin 2112–2004 eaa.) Umman kaupungissa juhlittiin Tammuzin avioliittoa railakkaasti helmi–maaliskuussa. Isin-Larsan-kaudelta (noin 2004–1792 eaa.) säilyneiden tekstien mukaan kaupungin kuningas omaksui juhlakaudella jumalan roolin ja vei avioliiton täytäntöön jumalattaren roolin ottaneen papittaren kanssa hedelmöittäen ja siunaten luonnon koko vuoden ajaksi.^[2]

Maalis–huhtikuun juhla puolestaan merkitsi jumalan kuolemaa, ja myös se esitettiin rituaalisen draaman tavoin. Jumalan suremiseen kuului vaellus autiomaahan. Assyriassa 700-luvulla eaa. tämän rituaalin ajankohta oli vasta kesä–heinäkuussa. Valtakunnan suurimmissa kaupungeissa tuotiin näkyvälle paikalle makuulavitsa, jonka päällä jumalankuva lepäsi. Hänen ruumiinsa näyttää symboloineen kasveja, hunajaa ja monia muita luonnon antimia.^[2]

Jumalaa käsittelevien tekstien joukossa on "Dumuzin Uni", myytti, joka kertoo, kuinka Tammuz näki unen, joka ennakoi hänen kuolemaansa ja kuinka uni toteutui huolimatta kaikista hänen pyrkimyksistään paeta kohtaloaan. Hyvin samankaltainen taru muodostaa sumerilaisen myytin "Inannan laskeutuminen" toisen osan, jossa Inanna (akkadiksi Ishtar) lähettää Tammuzin sijaistaan alamaailmaan. Tammuzin sisar Geshtinanna löytää lopulta veljensä, ja tarina päättyy siihen, että Inanna päättää, että Tammuz ja hänen sisarensa saivat vuorotella alamaailmassa, viettäen kumpikin puolet vuodesta elävien keskuudessa.^[2]

Tammuzin kosiomenot ja häät olivat viihteellisten rakkauslaulujen ja kevyiden humorististen säkeiden suosittu aihepiiri. Useimmat varsinaiset palvontamenojen tekstit seuraavat kuitenkin rituaalin vaiheita tarkasti, ja näissä riiteissä on luultavasti laulettu valitusvirsiä.^[2]

Tammuziin on vähitellen samaistettu useita alun perin itsenäisiä hedelmällisyyden jumalia. Paimenten jumala Tammuzin, jonka äiti oli villi lehmäjumalatar Ninsun, lienee ollut jumalan alkuperäisin muoto. Pohjoisten alueiden maanviljelyn ja viljan jumala Tammuz on myös ollut jumalan toinen alkumuoto, ja eronnut Tammuziin myöhemmin liitetystä kevään kasvillisuuden jumalan roolista. Varhaisessa vaiheessa tapahtui näiden eri roolien yhteensulautuminen, kun Tammuz samaistettiin Urukin kaupungissa Amaushumgalanaan, taatelipalmun jumalaan. Myöhäisempi vastaava tapaus oli Tammuzin ja Damun yhteensulautuminen. Damu oli hedelmällisyyden jumala, joka todennäköisesti edusti puiden ja kasvien keväistä mahlaa. On epäselvää, onko Tammuziin saatettu yhdistää myös muita jumalhahmoja, kuten Dumuzi-Apsu, maanalaisia vesiä – Apsûa – edustanut jumalatar.^[2]

Viitteitä Tammuzista löytyy myös Vanhasta testamentista.^[3]

»Hän vei minut Herran temppelin pohjoiselle portille. Siellä oli naisia istumassa, ja minä näin: he itkivät Tammus-jumalaa.»
(Hes.8:14)

• Astarte

• Lurker, Manfred: A Dictionary of Gods and Goddesses, Devils and Demons. Routledge & Kegan Paul, 1987. ISBN 0-203-67189-9