Dobrudzha, vanh. Dobrudža,^[1] (bulg. Добруджа, romaniaksi Dobrogea, turk. Dobruca) on maantieteellinen ja historiallinen alue Tonavan alajuoksun ja Mustanmeren välillä. Pohjois-Dobrudzha kuuluu Romanialle ja Etelä-Dobrudzha (Южна Добруджа) Bulgarialle. Hallinnollisesti Dobrudzhaan luetaan kuuluvaksi Romaniasta Constanțan ja Tulcean piirikunnat (județ) sekä Bulgariasta Dobritšin ja Silistran alueet (oblast).

Lukuun ottamatta Tonavan suistoa, alue on kukkulaista ja sen korkeus merenpinnasta on 200–300 metriä. Korkein kohta on Țuțuiatu, 467 m. Tärkein kaupunki on Romanian Constanța.

Alue joutui Osmanien valtakunnalle 1491. Turkkilaisvallan aikana alueelle asutettiin turkkilaisia, arabeja ja tataareita. Turkkilaiset asuttivat alueella myös kasakoita ja Krimin sodan aikana alueelle asettui suuri joukko karkotettuja tataareja. Itävallasta alueelle tuli ruteeneja ja tšerkessejä Venäjän valloittaessa Kaukasian. Bessarabian saksalaiset perustivat sinne myös siirtokuntiaan.

Vuonna 1878 Romania sai Pohjois-Dobrudzhan korvaukseksi Venäjän saamasta Etelä-Bessarabiasta, ja uusi Bulgarian valtio pienemmän osan. Toisen Balkanin sodan jälkeen Bulgaria menetti alueensa Romanialle. Romanian liityttyä ensimmäiseen maailmansotaan Ranskan ja Venäjän puolella keskusvallat antoivat Etelä-Dobrudzhan ja Pohjois-Dobrudzhan eteläosan Bulgarialle, joka menetti sen taas maailmansodan jälkeen. Toisen maailmansodan alussa Bulgaria sai akselivalloilta takaisin Etelä-Dobrudzhan Craiovan sopimuksella 1940. Vuoden 1940 rajat vahvistettiin Pariisin rauhassa 1947.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dobrudzha Wikimedia Commonsissa