Djak (ven. дьяк) oli lähinnä 1500–1700-luvuilla tsaarien Venäjän aikainen korkea hovivirkamies, oikeastaan kirjuri. Djakien ja muodollisesti heitä alempiarvoisten okolnikkojen vaikutusvalta saattoi olla ajoittain hyvinkin suuri. Djakit eivät yleensä tullut pajari- eikä aatelissuvuista. He saattoivat kyllä olla maanomistajia, mutta ei välttämättä. Käytännössä djakit johtivat valtion virastoja eli prikazeja, joilla oli omat kirjurinsa.

On arveltu, että djakeista ja okolnikoista olisi kehittynyt länsimaistyyppinen hoviaatelisto, ellei Pietari Suuri olisi sitonut aatelisarvoja maanomistukseen.

Kuuluisimpia djakeja olivat Iivana Julman aikaiset Ivan Viskovati sekä veljekset Andrei ja Vasili Štšelkalov.^[1]

Djak-nimitystä on käytetty myös joistakin ortodoksisen kirkon palvelijoista.