Clarence Williams
Wikipediasta
| Clarence Williams | |
|---|---|
 Sarah Martin ja Clarence Williams vuonna 1923. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. lokakuuta 1898 |
| Kuollut | 6. marraskuuta 1965 (72 vuotta) |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | jazz |
| Soittimet | piano |
| Levy-yhtiöt | Vocalion |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Clarence Williams (1898–1965) oli yhdysvaltalainen säveltäjä, pianisti, orkesterinjohtaja ja musiikinkustantaja.
Louisianan Plaquaminessa syntynyt Williams muutti vuonna 1906 New Orleansiin. Hän esiintyi uransa alkuvaiheessa moninaisissa rooleissa: laulajana, tanssijana, juontajana ja Storyvillen pianistina. Hän perusti New Orleansissa musiikkikustantamon yhdessä jazzmuusikko Armand J. Pironin kanssa.[1] Yhtiö siirrettiin vuonna 1920 Chicagoon ja kolme vuotta myöhemmin Williams muutti New Yorkiin.[2] Hän julkaisi musiikkia, mukaan lukien itse säveltämiään kappaleita, ja kokosi yhteen orkestereita levyttämään hänen musiikkiaan. Hän toimi myös managerina Bessie Smithille ja muille artisteille[1] ja oli tunnettu taidostaan musiikin markkinoijana. Hän oli yksi aikansa menestyneimmistä mustaihoisista liikemiehistä.[1]
Williamsin omista sävellyksistä menestyneimpiä ovat ”Royal Garden Blues” (1919), ”Baby Won’t You Please Come Home” (1919), ”’Tain’t Nobody’s Business If I Do” (1922) ja ”Sugar Blues” (1923).[3][4] Hänen johtamansa yhtyeet nauhoittivat usein nimellä Clarence Williams and His Blue Five tai Blue Seven (osallistujien määrästä riippuen). Williamsin yhtyeissä soittivat muun muassa Louis Armstrong, Sidney Bechet, Coleman Hawkins, James P. Johnson, King Oliver ja Willie ”The Lion” Smith.[1] Williams teki vuodet 1923–1937 kattavalla urallaan yli 300 nauhoitusta.[2] Hänen yhtyeensä nauhoitti ensimmäisenä muun muassa Spencer Williamsin kappaleet ”Everybody Loves My Baby” ja ”I’ve Found a New Baby”.[3]
Vuonna 1921 Williams meni naimisiin blues-laulaja Eva Taylorin kanssa.[2] Swing-musiikkityylin tultua muotiin 1930-luvulla Williamsin suosio alkoi laskea ja hänen aktiivisuutensakin väheni huomattavasti.[1] Hän myi kustantamonsa Decca Recordsille vuonna 1943 ja avasi kaupan New Yorkin Harlemissa.[4] Hän jatkoi musiikin säveltämistä aina vuoteen 1956 asti, jolloin hän menetti näkökykynsä taksin törmättyä häneen.[2] Williams kuoli marraskuussa 1965 New Yorkissa.[1]
Williams valittiin vuonna 1970 Songwriters Hall of Fameen.[5] Vuonna 2015 hänen levytyksensä ”Wild Cat Blues” (1923) valittiin mukaan Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Recording Registry -kokoelmaan, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä yhdysvaltalaisia äänitteitä.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Scott Yanow: Clarence Williams Allmusic. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d Morgan, Thomas L.: Clarence Williams Red Hot Jazz Archive. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Sandra Burlingame: Clarence Williams JazzBiographies.com. Arkistoitu 29.4.2012. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Phil Hardy: ”Clarence Williams”, The Faber Companion to 20th Century Popular Music. Faber and Faber Ltd, 2001. ISBN 0-571-19608-X. (englanniksi)
- ↑ Clarence Williams Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 15.5.2013. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Complete National Recording Registry Listing, Library of Congress. Viitattu 7.9.2020.
| ||||||||||||||||||||||
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
