Bariumkloraatti
Wikipediasta
| Bariumkloraatti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Ba(ClO3)2 |
| Moolimassa | 302,23 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 414 °C[1] |
| Tiheys | 3,18 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | 379 g/l (25 °C)[1] |
Bariumkloraatti (Ba(ClO3)2) on barium- ja kloraatti-ionien muodostama ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa pyrotekniikassa ja tekstiilien värjäyksessä.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa bariumkloraatti on valkoista kiteistä ainetta, ja sen alkeiskoppi on ortorombinen. Yhdisteestä tunnetaan myös kidevedellinen monohydraatti (Ba(ClO3)2·H2O), joka on rakenteeltaan monokliininen. Bariumkloraatti liukenee hyvin veteen ja liukoisuus kasvaa lämpötilan kasvaessa. Bariumkloraatti liukenee hieman myös etanoliin ja asetoniin. Aine on voimakas hapetin.[1][2][3][4][5][6][7]
Bariumkloraattia valmistetaan bariumkloridin ja natriumkloraatin liuosten reaktiolla. Liuos väkevöidään ja bariumkloraatti kiteytyy jäähdytettäessä. Aikaisemmin on käytetty myös bariumkloridin elektrolyysiä tai kloorin ja bariumhydroksidin reaktiota.[2][3][4][5][7]
- BaCl2 + 2 NaClO3 → Ba(ClO3)2 + 2 NaCl
Bariumkloraattia käytetään muun muassa ilotulitteissa hapettimena ja tuottamaan vihreää valoa. Yhdistettä käytetään myös tekstiilien värjäyksessä peittana ja muiden kloraattien sekä kloorihapon valmistamiseen.[2][3][4][5][7][8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–49. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.12.2022). (englanniksi)
- ↑ a b c d E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 270. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c Sudhir K. Mendiratta & Budd L. Duncan: Chloric Acid and Chlorates, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003.
- ↑ a b c Robert Kresse, Ulrich Baudis, Paul Jäger, H. Hermann Riechers, Heinz Wagner, Jochen Winkler & Hans Uwe Wolf: Barium and Barium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2007.
- ↑ a b c Helmut Vogt, Jan Balej, John E. Bennett. Peter Wintzer, Saeed Akbar Sheikh, Ptrizio Gallone, Subramanyan Vasudevan & Kalle Pelin: Chlorine Oxides and Chlorine Oxygen Acids, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2010.
- ↑ Bariumkloraatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 12.12.2022
- ↑ a b c Richard C. Ropp: Encyclopedia of the Alkaline Earth Compounds, s. 81-82. Newnes, 2012. ISBN 9780444595539. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.12.2022). (englanniksi)
- ↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 446. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.12.2022). (englanniksi)
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
