Bön tai Bon on tiibetiläinen uskonto, joka syntyi 1000-luvulla. Tiibetin lisäksi bön-luostareita on myös Intiassa, jonne uskonto tuli vuoden 1950 jälkeen Tiibetistä. Bön muistuttaa paljon buddhalaisuutta, mutta siinä on joitain erityispiirteitä.^[1]

Nimellä bön on kutsuttu myös Tiibetin alkuperäistä uskontoa, joka edelsi buddhalaisuuden tuloa ja taantui 700- ja 800-luvuilta alkaen kun buddhalaisuus pääsi kuninkaan suojelukseen. Ei kuitenkaan tiedetä varmasti, pohjautuuko 1000-luvulla syntynyt bön siihen ja onko näiden uskontojen välillä jatkumoa.^[1]

Bön-opetukset sisältävät samantyyppisiä harjoituksia kuin jotkin tiibetinbuddhalaiset perinteet, ja länsimaissa vaikuttava lama Tenzin Wangyal Rinpoche kutsuukin perinnettä bön-buddhalaisuudeksi^[2] vaikka perinteen hengellinen johtaja Lungtok Tenpai Nyima onkin todennut, että toivoisi vain 'bön'-sanaa käytettävän.^[1] Bön-uskonnon perustajana ei pidetä Siddharta Gautamaa ja esimerkiksi stupaa kierretään bönissä päinvastaiseen suuntaan kuin buddhalaisuudessa.^[1]

Opetukset jaotellaan yleisesti yhdeksään tasoon, joista alimmat neljä sisältävät harjoituksia, joilla pyritään harmonisoimaan ihmisen ja ympäristön välistä suhdetta – näitä neljää ensimmäistä opetustasoa voitaisiin kaiketi pitää šamanistisina. Ylemmät opetustasot sisältävät sutra-, tantra- ja dzogchen-opetuksia. Länsimaissa opetetaan lähinnä näiden ylempien tasojen harjoituksia.

Suomessa bön-uskontoa harjoitetaan muutamilla paikkakunnilla Tenzin Wangyal Rinpochen perustaman Ligmincha-järjestön alaisuudessa.^[3]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bön Wikimedia Commonsissa