Astraios
Wikipediasta
Astraios (m.kreik. Ἀστραῖος, ”tähtinen”; lat. Astraeus) oli kreikkalaisessa mytologiassa tähtitieteen jumala, joka oli myös toisen sukupolven titaani, Krioksen ja Eurybian poika[1][2]. Hyginus tosin lukee hänet giganttien joukkoon Tartaroksen ja Gaian poikana[3].
Astraioksen puoliso oli Eos, aamuruskon jumalatar, ja heidän lapsiaan olivat neljä anemoita (tuulta): Boreas, Notos, Euros ja Zefyros, sekä myös tuulen jumaluus Eosforos[4], sekä viisi Astra Planetaa (vaeltavaa tähteä): Fainon (Saturnus), Faithon (Jupiter), Pyroeis (Mars), Eosforos (Venus) ja Stilbon (Merkurius)[5][6] - kolme ulointa planeettaa olivat tuntemattomia antiikin Kreikassa. Myös Astraian kerrotaan olevan heidän lapsensa[7], mutta hänen vanhemmikseen on ehdotettu myös Zeusta ja Themistä[8].
Paitsi tähtien ja tähtitieteen jumala, Astraios oli myös kolmen kausittaisen tuulen jumala, joiden saapuminen ajoittui tunnettujen tähtimerkkien nousuun. Tässä ominaisuudessa hän samastui hyvin lähelle Homeroksen kuvaamaan Aiolokseen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hesiodos, Jumalten synty 375–377 (engl. käännös)
- ↑ Apollodoros, Kirjasto 1.2.2 (engl. käännös)
- ↑ Hyginus, Fabulae esipuhe (engl. käännös)
- ↑ Nonnos, Dionysiaka 6.15–49 (engl. käännös)
- ↑ Hesiodos, Jumalten synty 378–382 (engl. käännös)
- ↑ Apollodoros, Kirjasto 1.2.4 (engl. käännös)
- ↑ Aratos, Fainomena 96–136 (engl. käännös)
- ↑ Hyginus, Astronomica ii.25 (engl. käännös)
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
