Arthur Wint
Wikipediasta
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
.jpg) Arthur Wint voittaa 400 metriä Lontoon olympialaisissa 1948 | |||
Maa:  Jamaika
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Lontoo 1948 | 400 m | |
| Kultaa |
Helsinki 1952 | 4 × 400 m | |
 Hopeaa |
Lontoo 1948 | 800 m | |
| Hopeaa |
Helsinki 1952 | 800 m | |
Arthur Stanley Wint (25. maaliskuuta 1920 Plowden, Manchester Parish, Jamaika – 19. lokakuuta 1992 Linstead, St. Catherine Parish, Jamaika) oli ensimmäinen jamaikalainen olympiakultamitalisti voitettuaan 400 metrin juoksun Lontoon olympialaisissa 1948.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arthur Wint tunnetaan lempinimellä Gentle Giant (lempeä jättiläinen), hän oli lähes kaksi metriä pitkä. Hän voitti jo vuonna 1938 kultaa 800 metrin juoksussa Keski-Amerikan kisoissa Panamassa.
Vuonna 1942 Wint liittyi kuninkaallisiin ilmavoimiin (RAF) ja hän palveli Britanniassa lentäjänä toisessa maailmansodassa. Hän lähti RAF:stä vuonna 1947 ja aloitti lääketieteen opinnot St Bartholomew’n sairaalassa.
Lontoon olympialaisissa vuonna 1948 Wint voitti Jamaikan ensimmäisen kultamitalin 400 metrin juoksussa ajalla 46,2, lyöden joukkuekaverinsa Herb McKenleyn. 800 metrin juoksussa hän voitti hopeaa ajalla 1.49,5 yhdysvaltalaisen Mal Whitfieldin voittaessa kultaa.[1] Wint todennäköisesti menetti kolmannen olympiamitalin Lontoosta venäyttäessään lihaksensa 4 × 400 metrin viestin finaalissa.
Neljä vuotta myöhemmin Helsingin olympialaisissa Wint oli Jamaikan viestijoukkueessa, joka voitti olympiakultaa maailmanennätysajalla 4 × 400 metrin viestissä. Helsingissä hän voitti myös toisen 800 metrin hopeamitalin ajalla 1.49,4, jälleen Whitfieldin voittaessa. 400 metrin juoksussa Wint sijoittui viidenneksi ajalla 47,0.[2]
Wint juoksi viimeisen kisansa vuonna 1953 Wembley Stadiumilla, samoihin aikoihin kun hän valmistui lääkäriksi. Seuraavana vuonna Elisabet II myönsi Wintille Brittiläisen imperiumin jäsen (MBE) -arvonimen. Vuonna 1955 Wint palasi Jamaikaan harjoittamaan lääkärin ammattia. Vuonna 1974 hänet nimitettiin Jamaikan hallituksen viralliseksi edustajaksi Lontooseen. 1978 hän palasi kuitenkin Jamaikalle jatkamaan lääkärin työtään.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Arthur Wint – A Jamaican Hero (englanniksi) (arkistoitu versio)
|
1896: Tom Burke | 1900: Maxey Long | 1904: Harry Hillman | 1908: Wyndham Halswelle | 1912: Charles Reidpath | 1920: Bevil Rudd | 1924: Eric Liddell | 1928: Ray Barbuti | 1932: Bill Carr | 1936: Archie Williams | 1948: Arthur Wint | 1952: George Rhoden | 1956: Charlie Jenkins | 1960: Otis Davis | 1964: Michael Larrabee | 1968: Lee Evans | 1972: Vincent Matthews | 1976: Alberto Juantorena | 1980: Viktor Markin | 1984: Alonzo Babers | 1988: Steve Lewis | 1992: Quincy Watts | 1996: Michael Johnson | 2000: Michael Johnson | 2004: Jeremy Wariner | 2008: LaShawn Merritt | 2012: Kirani James | 2016: Wayde van Niekerk | 2020: Steven Gardiner | 2024: Quincy Hall |
| ||||||||||||||
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
