Art brut (ransk. brut raaka), suom. raaka, karkea taide on taidemaalari Jean Dubuffetin käyttämä nimitys varsinaisen taidemaailman ulkopuolella tuotetusta taiteesta, joka ilmaisee hänen mukaansa spontaanisti ihmismielen tiedostamattomia puolia. Tällaista taidetta ovat muun muassa mielisairaiden, lasten, vangittujen rikollisten tai amatööritaiteilijoiden tekemät teokset. ^[1][2][3]

Myös graffiti laskettiin kuuluvaksi art brutiin. Dubuffet arvosti siinä vision tai emootion raakaa ilmaisua, joka ei joudu konvention ansaan. Dubuffet koki art brutin olevan aidointa ja alkuperäisintä taidetta sen raaimmassa perusmuodossaan.^[1][4][5]

Dubuffet kiinnostui 1940-luvulla taiteesta, joka oli karkeaa, hiomatonta ja jopa rivoa. Häntä innoittivat erityisesti psyykkisesti sairaiden tekemät teokset. Toisaalta myös Paul Kleen lapsenomaiset maalaukset olivat Dubuffet'lle merkittävä inspiraation lähde. Omissa varhaistöissään Dubuffet pyrki välittämään sitä rehellisyyttä, naiiviutta ja teeskentelemättömyyttä, joka ilmeni hänen mukaansa todellisessa art brut -taiteessa. Hänen myöhemmissä teoksissaan on vaikutteita graffitista ja psykoottisesta taiteesta.^[4]

Englanninkielisissä maissa art brutista käytetään usein nimitystä outsider art, jonka otti käyttöön taidekriitikko Roger Cardinal vuonna 1972.

»Taide ei asetu lepäämään sille sijattuun sänkyyn; se juoksee pois heti, kun sen nimeä kutsutaan, se rakastaa nimettömyyttä. Sen parhaat hetket ovat silloin, kun se unohtaa nimensä.»
(Jean Dubuffet^[6])

• ITE-taide