Arovisentti
Wikipediasta
| Arovisentti | |
|---|---|
 Jääkauden aikaisen arovisentin kallo museossa. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Nautaeläimet Bovidae |
| Alaheimo: | Naudat Bovinae |
| Suku: | Biisonit Bison |
| Laji: | priscus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
† Bison priscus |
|
| Katso myös | |
Arovisentti eli tasankobiisoni tai arobiisoni (Bison priscus) oli jääkaudella elänyt biisonia muistuttanut nisäkäs. Niitä eli ruohikkoalueilla Englannista itään päin Kanadan luoteisterritorioihin asti pleistoseenikaudella noin 2 miljoonaa – 10 000 vuotta sitten.[1]. Se on yksi yleisimmistä tunnetuista lajeista Itä-Beringiassa.[1] Alun perin laji eli pohjoisen ja keskisen Euroopan aroilla, jonka jälkeen muuttoliike Beringiaan ja Pohjois-Amerikkaan saattoi johtaa biisonin evoluutioon.[2]
Sen esiintyminen tunnetaan jäätyneessä maassa säilyneiden jäännösten ja eurooppalaisten kivikautisten luolapiirrosten perusteella.[1] Arovisentin jäännöksiä on löydetty runsaasti etenkin Pohjois-Kanadana ja Alaskan ikiroutaalueilta.[3] Tunnetuin arovisenttilöydös on nimellä Blue Babe tunnetun 8–9-vuotiaan uroksen jäännös, joka löydettiin vuonna 1979 Alaskan Fairbanksista ja joka radiohiilimenetelmällä tehdyn arvion mukaan eli noin 36 000 vuotta sitten.[1] Sen iho on ajan saatossa värjäytynyt sinertäväksi (engl. blue), jonka on aiheuttanut maaperän mineraali vivianiitti. Nimensä se sai amerikkalaisen kansanperinteen hahmon Paul Bunyanin härän mukaan. Ruhossa on jälkiä, jotka on aiheuttanut todennäköisesti amerikanleijona. Ruho on ilmeisesti kuitenkin jäätynyt nopeasti, sillä vain pieni osa sen lihaa oli syöty.[3] Luolapiirroksia on löytynyt esimerkiksi Altamirasta Espanjasta ja Font de Gaumesta Ranskasta.[1] Muinaiset biisonijäännökset luokiteltiin pitkään kolmeen erilliseen lajiin B. antiquus, B. crassicornis ja B. latifrons esimerkiksi niiden eri pituisten sarvien perusteella. Vuonna 2004 julkaistun DNA-tutkimuksen mukaan kyseessä on kuitenkin todennäköisesti vain yksi laji, eli arovisentti.[3]
Ainakin amerikanleijonat metsästivät arovisenttiä, mahdollisesti myös sudet ja ihmiset.[1] Ilmastonmuutoksen takia arovisenttien elinalueet luultavasti muuttuivat metsäisemmiksi, jolloin ne saattoivat siirtyä korkeammille alueille ja siellä metsästävät ihmiset sitten saattoivat nopeuttaa niiden kuolemista sukupuuttoon.[1] Viimeinen tunnettu arovisentti eli Pohjois-Dakotassa noin 8 000 vuotta sitten, mutta luoteisessa Pohjois-Amerikassa laji näyttää kuolleen sukupuuttoon jo muutamia tuhansia vuosia aikaisemmin.[1] Lajin korvasi Pohjois-Amerikassa biisoni ja Euroopassa visentti.[2] Arovisentin uskotaan kuitenkin olleen nykyisen biisonin ja sen eurooppalaisen sukulaisen visentin edeltäjä. Visentin uskotaan nykyisen geenitutkimuksen perusteella olevan tulos arovisenttien ja alkuhärkien risteytymisestä.[3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jan Gienc, Paweł Król: Mózgowioczaszka Bison priscus ze zbiorów przyrodniczych Muzeum Narodowego w Kielcach na tle podobnych znalezisk w Polsce (Arkistoitu – Internet Archive). Rocznik Muzeum Narodowego w Kielcach t. 19. (puolaksi)
|
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
