Aquitaine-luokka
Wikipediasta
| Aquitaine-luokka | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 6 000 t |
| Pituus | 142 m |
| Leveys | 20 m |
| Syväys | 5 m |
| Koneteho | GE/Avio LM 2500 G4 -kaasuturbiinit (yht. 34 MW) |
| Nopeus | +27 solmua |
| Aseistus | |
| Meritorjunta |
SCALP Naval MU90 Exocet Otobreda 76 mm NH90 |
| Ilmatorjunta |
MBDA Aster 2 x 20 mm modèle F2 |
Aquitaine-luokka on Ranskan merivoimien yhdeksän monitoimifregatin ja kahden ilmatorjuntafregatin muodostama alusluokka, joka perustuu ranskalais-italialaiseen FREMM-alukseen (ransk. FRÉgate Multi-Mission tai ital. FRegata Europea Multi-Missione). Luokan ensimmäinen valmistunut alus Aguitaine otettiin palvelukseen Ranskan laivastossa marraskuussa 2012 ja sen mukaan Ranskan laivaston alukset tunnetaan Aquitaine-luokkana.
FREDA
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]DCNS esitteli uuden version aluksesta vastaamaan Ranskan merivoimien esittämää tarvetta uudesta ilmatorjuntafregatista FREDA (ransk. FRÉgates de Défense Aériennes), koska Horizon-luokan tilausta supistettiin peruuttamalla kolmannen ja neljännen aluksen tilaukset. FREDA-fregateilla korvattiin palveluksessa olleet Cassard-luokan alukset.[1]
Suunnittelun alussa alusten aseistuksena oli joko 24 MICA VL sekä 32 Aster 30 ohjusta tai 16 Aster 30 ja 16 SCALP Naval -ohjusta. Ilmatorjuntaohjusten lisäksi alusten varustuksena on muiden alusten kanssa yhtenevät asejärjestelmät 76 millimetrin tykkeineen ja merimaaliohjuksineen.
Vuonna 2009 FREDAan päätettiin asentaa passiivinen Thales Héraklès -tutka ja ohjusjärjestelmäksi 32-siilon SYLVER A50 korvaamaan 16-siilon SYLVER A43 ja 16-siilon SYLVER A70. Uusi järjestelmä mahdollisti 120 kilometrin kantaman mahdollistavan Aster 30 -ohjuksen laukaisun. Samalla tehtiin päätös vedettävän kaikuluotaimen pois jättämisestä.
Euronaval 2012 -messuilla DCNS esitteli uuden FREMM-ER konseptin, joka mahdollistaisi ilmatorjunnan lisäksi ballististen ohjusten torjunnan. Aluksella korvattaisiin Héraklès uudella Thales SeaFire 500 -tutkalla, jonka neljä kiinteää antennielementtiä muistuttavat Yhdysvaltain laivaston käytössä olevaa AN/SPY-1 -tutkaa. Tutka on kuitenkin aktiiviskannaava.
Alukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ranskan tilaamat yhdeksän yleiskäyttöistä alusta korvaavat Tourville- ja Georges Leygues -luokkien sukellusveneentorjuntafregatit ja lisäksi kaksi FREDA-fregattia korvaavat Cassard-luokan ilmatorjuntafregatit.[2]
| Nimi | Telakka | Kölinlasku | Vesille | Palvelus | Kohtalo |
|---|---|---|---|---|---|
| Aquitaine[3] | DCNS/Amaris | 16. maaliskuuta 2007 | 29. huhtikuuta 2010 | 23. marraskuuta 2012[4]( valmis) 2. joulukuuta 2015[5] |
|
| Normandie (I) | DCNS/Amaris | 2009 | 18. lokakuuta 2012[4] | toukokuu 2014 | myyty 2015 Egyptille, joka liitti sen laivastoonsa 17. maaliskuuta 2016 nimellä ENS Tahya Misr (FFG 1001) |
| Provence[6] | DCNS/Amaris | 15. joulukuuta 2010 | 18. syyskuuta 2013 | 9. kesäkuuta 2016 | |
| Languedoc[7] | DCNS/Amaris | 30. marraskuuta 2011 | 12. heinäkuuta 2014 | 4. heinäkuuta 2017 | |
| Auvergne[8] | DCNS/Amaris | elokuu 2012 | 2. syyskuuta 2015 | 14. helmikuuta 2018 | |
| Bretagne[9] | DCNS/Amaris | lokakuu 2013 | 16. syyskuuta 2016 | 20. helmikuuta 2019 | |
| Normandie[10] | DCNS/Amaris | 2014 | 1. helmikuuta 2018 | 3. kesäkuuta 2020 | |
| Alsace[11] | DCNS/Amaris | kesäkuu 2016 | 18. huhtikuuta 2019 | 16. huhtikuuta 2021 | |
| Lorraine[12] | DCNS/Amaris | toukokuu 2019 | 13. marraskuuta 2020 | 13. marraskuuta 2023 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Waters, Conrad: France's Aquitane: First French FREMM heralds a Renaissance for its Surface Fleet. World Naval Review 2013, 2012, IV. vsk, s. 97-107. Yorkshire, UK: Seaforth Publishing. ISBN 978-1-84832-156-4. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
