Apuverbi tarkoittaa merkitykseltään vaillinnaista verbiä, joita käytetään apuna muodostaessa verbilausekkeita toisen verbin (ns. pääverbin) infinitiivimuotojen kanssa.

Apuverbien avulla voidaan muodostaa niin myönteisiä kuin kielteisiä verbilausekkeita ja lisäksi kysymyslausekkeita.

Suomen kielessä apuverbejä ovat olla ja ei^[1].

Apuverbeja käytetään muodostettaessa lausekkeita pääverbin infinitiivimuotojen kanssa. Tällaisessa lausekkeessa pääverbi on infinitiivimuodossa ja apuverbi tai kieltoverbi taipuu persoona- ja aikamuodossa.

Liittomuodoilla ilmaistaan sekä kieltomuotoa että perfektiä ja pluskvamperfektiä. Kahdessa jälkimmäisessä liittomuotoon kuuluu aina olla- verbi ja kielteisissä lausekkeissa myös kieltoverbi.

Tunnukset:

-a/-ä

-da/-dä

-ta/-tä

l:n, r:n ja n:n jäljessä:

-la/-lä

-na/-nä

-ra/-rä

I Infinitiivistä esiintyy kahta muotoa: lyhyempää ja pitempää. Lyhyempää muotoa pidetään verbin perusmuotona, ja esimerkiksi sanakirjoissa käytetään tätä muotoa. Pitempi muoto on taas translatiivi, johon liittyy aina possessiivisuffiksi. I Infinitiivi esiintyy vain aktiivissa, ei siis passiivissa.

Esim. verbi pelata:

Minä osaan pelata

Esimerkissä lihavoitu verbi on apuverbi ja kursivoitu verbi pääverbi.

Tunnukset:

-e-

-de-

-te-

-le-

-ne-

-re-

II Infinitiivi taipuu kahdessa sijassa, inessiivissä ja instruktiivissa. Inessiivi on sekä aktiivissa että passiivissa, instruktiivi vain aktiivissa.

Esim. Verbi valvoa:

Mikäs on valvoessa.

Esimerkissä lihavoitu verbi on apuverbi ja kursivoitu verbi pääverbi.

Tunnukset:

-ma-

-mä-

Tätä infinitiivimuotoa käytetään monissa sijamuodoissa: inessiivissä, elatiivissa, illatiivissa, adessiivissa, abessiivissa ja instruktiivissa. Instruktiivimuotoa käytetään myös passiivissa.

Esim. Minä olen syömättä.

Esimerkissä lihavoitu verbi on apuverbi ja kursivoitu verbi pääverbi.

Tunnukset:

-minen -mis-

IV Infinitiivi taipuu vain aktiiviin. Se voi olla kahdessa sijamuodossa: nominatiivissa ja partitiivissa.

IV Infinitiiviä pidetään vanhahtavana. Useissa tapauksissa -minen on verbaalisubstantiivi.

Esim. Minun on saaminen palkkani.

Esimerkissä lihavoitu verbi on apuverbi ja kursivoitu verbi pääverbi.

ska - aikoa

måste - täytyä

får* - saada

vill* - haluta

kan* - osata, voida

Ruotsin kielessä apuverbilausekkeissa on ensin apuverbi ja sen jälkeen pääverbi perusmuodossa. Tähdellä merkityt verbit toimivat apuverbien lisäksi myös tavallisina verbeinä, jotka taipuvat muiden verbien tapaan (epäsäännöllisesti). Måste voi tarkoittaa myös substantiivia, jolloin sen edessä on alkuartikkeli ett. Silloin se suomennetaan "pakollinen, pakko".

Verbin måste kielteinen muoto on usein behöver inte, mutta erityisesti painottaessa kieltoa voidaan myös sanoa måste inte.

will - aikoa

must - täytyä

have to - täytyä

would - -isi (konditionaali)

could - voisi (konditionaali)

should - pitäisi (konditionaali)

can - osata, voida

do - tehdä (kielteiset lausekkeet)

Englannissa apuverbilausekkeissa käytetään apuverbien lisäksi pääverbien perusmuotoja. Edellä luetellut apuverbit koskevat preesensiä eli nykyhetken aikamuotoa paitsi would, should ja could konditionaalia. Apuverbiä do käytetään yleensä vain kielteisissä lausekkeissa, jolloin niihin lisätään kieltosana not.

Esim. I do not (don't) play cello. (Suom. Minä en soita selloa.)

Esimerkissä lihavoitu verbi on apuverbi ja kursivoitu verbi pääverbi.

Edellä mainittujen lisäksi englannin kielessä on myös modaaliapuverbejä.

• Pirkko Leino: Kieleen mieltä - Hyvää Suomea Otava 1991
• Wsoy: Klick 8: Texter (Ruotsin oppikirja)
• Smart Moves 2: Texts (Englannin oppikirja)