Antti Nieminen
Wikipediasta
| Antti Nieminen | |
|---|---|
 Antti Nieminen passikuvassa vuonna 1957. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. syyskuuta 1924 Viipuri |
| Kuollut | 15. helmikuuta 2007 (82 vuotta) Turku |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Taiteilija | |
| Ala | taidemaalari, taidegraafikko |
| Taidesuuntaus | puupiirrokset, grafiikka (erityisesti litografia), öljyvärimaalaus |
| Kuuluisimpia töitä | Rautamarski |
| Palkinnot | |
|
Valtion taidepalkinto 1979 |
|
Antti Nieminen (15. syyskuuta 1924 Viipuri – 15. helmikuuta 2007 Turku) oli suomalainen taidemaalari ja taidegraafikko. Hän oli Suomen Taidegraafikoiden varsinainen jäsen ja Turun Taidegraafikot ry:n kunniajäsen. Hän toimi myös Arte ry:n puheenjohtajana vuosina 1964–1965 ja 1969. Nieminen opiskeli Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1946–1949 ja lisäksi Académie de la Grande Chaumièressa Pariisissa vuosina 1951 ja 1954. Aluksi hän maalasi ja teki sen rinnalla puupiirroksia, mutta siirtyi sittemmin pelkästään grafiikkaan. Kun Turussa oli järjestetty litografiakurssi, Nieminen siirtyi lähes kokonaan litografiatekniikkaan. Tällä alalla Nieminen oli erityisen arvostettu.[2]
Pro Arte 1957
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Niemisen taiteelle ovat ominaisia fantasia-aiheet, joita leimaa surrealismi. Hänen keski-ikäisenä aloittamansa fantasiataiteen sävy on romanttinen, mutta samalla hyvin maskuliininen, herkkä olematta hempeilevä. Nieminen oli perustamassa valtakunnallista Pro Arte 1957 -ryhmää, joka sai alkunsa Helsingin Taidehallissa vuonna 1957 pidetystä Otto Mäkilän muistonäyttelystä. Turun Taiteilijaseuran sisälle muodostuneen aktiivisen nelihenkisen ryhmän perustajajäseniä olivat Niemisen lisäksi Antti Lampisuo, Max Salmi ja Helge Stén. Myöhemmin ryhmään liittyivät myös Alpo Jaakola, Olavi Vaarula, Raimo Viitala ja Tapio Kinnunen. Pro Arte 57:n viimeinen näyttely oli Imatran Taidemuseossa 30. marraskuuta – 7. joulukuuta 1958.
Ryhmän juuret olivat 1930-luvulla toimineessa modernismia puolustaneessa Pro Artessa, jonka perustivat Lydén ja Mäkilä. Sen toiminta jatkui vuonna 1960 perustetussa Arte-ryhmässä. Ryhmää kiinnosti erityisesti suomalainen surrealismi, johon jäsenet yhdistivät 1920-luvun Pariisissa syntyneen mustan huumorin sekä absurdeja ja irrationaalisia vivahteita, jotka toivat suomalaiseen surrealismiin kansantaiteen ja lumousten maagisen ilmapiirin.[3]
Niemisen teoksia museoissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Antti Nieminen lahjoitti pääosan teoksistaan Turun taidemuseolle. Vuonna 1996 hän lahjoitti museolle pääosan litografiatuotannostaan.[4] Antti Niemisen perikunta lahjoitti vuonna 2008 lisäksi neljäkymmentä taiteilijan muuta teosta Turun taidemuseolle ja joitain kappaleita Lahden ja Jyväskylän taidemuseoihin. Perikunta teetti vuonna 2011 Niemisen kolmesta parhaasta litografiateoksesta julisteita, joita on myyty muun muassa Turun ja Lahden taidemuseoissa. Julisteina ovat seuraavat työt: Rautamarski (mustavalkoinen), Tyttö ja hevonen (värillinen) sekä Ofelia 1970 (mustavalkoinen).
Kirjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niemisen kirjallinen tuotanto on melko laaja. Hän piti elämänsä aikana myös erittäin laajamittaisia päiväkirjoja, joihin hän piirsi, maalasi, keräsi leikkeitä ja niin edelleen. Päiväkirjoja kertyi hänen elinvuosiltaan kymmeniä. Esimerkkejä hänen tuotannostaan:
- Haparia: Muistelmia ja kertomuksia Ravansaarelta. Kustantaja Ravansaari-Seura ry, 1988.
- Kertomus kivääristä.
Tietokirjailija ja taidehistorioitsija Anna Kortelainen on kirjoittanut Antti Niemisestä, hänen elämänvaiheistaan ja työstään teoksen Kivipiirtäjä (2014).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Turkulainen taideyhteisön Arten esittely, mukana Antti Niemisen teosluettelo ja omakuva sivulla 15 (pdf) Mustavalkoteos. 1961. Arte. Arkistoitu 17.5.2006.
- Vihanta, Ulla: Surrealismia suomalaisessa kuvataiteessa 1930-, 1940- ja 1950-luvuilla. Turun koulun perintö mustekala.kaapeli.fi. 28.3.2006.
- Pro Arten puheenjohtajat, Antti Nieminen Pro Arte. Viitattu 2.6.2009.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ 82 ylimääräistä taiteilijaeläkettä. Helsingin Sanomat, 2.8.1985, s. 20. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Helsingin Sanomat 21.5.2007, s. C 5. Muistokirjoitus.
- ↑ Vihanta, Ulla: Surrealismin edellytyksistä 1920- ja 1930-luvun Suomessa. 2006.
- ↑ Turun taidemuseon kokoelmapolitiikka 2006, s. 8.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kortelainen, Anna: Kivipiirtäjä: Taiteilija Antti Niemisen elämä. Helsinki: Gummerus, 2014. ISBN 978-951-20-9713-5.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Antti Nieminen Kansallisgallerian kokoelmissa
- Arte ry:n 30-vuotisjuhlagaala, jossa Antti Nieminen valitaan kunniajäseneksi 22.11.1990 (jpg) Mustavalkoteos. 22.11.1990. Arte ry. Viitattu 2.6.2009. [vanhentunut linkki]
Teoskuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Munchhausen (1975), kivipiirros, litografia, Turun kaupungin taidekokoelma, WAM Pro Arte. Viitattu 2.6.2009. [vanhentunut linkki]
- Kirsikkapuisto (1971), kivipiirros, litografia, Helsingin kaupungin taidemuseo Taidelehti. Viitattu 2.6.2009.
- Raskolnikov (1970), kivipiirros, litografia, 30 cm × 54 cm Kuvataidematrikkeli. Viitattu 2.6.2009.
- Seireeni (1971), kivipiirros, litografia, 30 cm × 54 cm Kuvataidematrikkeli. Viitattu 2.6.2009.
- Kivipiirros (1971), litografia, 30 cm × 54 cm Kuvataidematrikkeli. Viitattu 2.6.2009.
| ||||||||||||||||||
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
