Ann-Margret (oik. Ann-Margret Olsson; s. 28. huhtikuuta 1941) on ruotsalaissyntyinen yhdysvaltalainen näyttelijä, laulaja ja tanssija. Hän on voittanut urallaan viisi Golden Globe -palkintoa ja ollut lisäksi ehdolla Oscar-, Emmy- ja Grammy-palkinnon saajaksi.^[1]

Ann-Margret syntyi vuonna 1941 Valsjöbynin kylässä. Hänen vanhempansa muuttivat Yhdysvaltoihin toisen maailmansodan jälkeen ja asettuivat Fox Lakeen Chicagon esikaupunkialueelle. Ann-Margret oli lapsena introvertti eikä sopeutunut kunnolla amerikkalaiseen kulttuuriin. Hän kuitenkin rakasti laulamista ja tanssimista ja alkoi pian esiintyä häissä, juhlissa ja seurakuntatilaisuuksissa.^[2]

Ann-Margret opiskeli vuoden Northwestern-yliopistossa, mutta hän jätti opintonsa ja lähti yhtyeensä kanssa kiertämään länsirannikolle. He esiintyivät monilla kabareeklubeilla Renossa, Las Vegasissa ja eteläisessä Kaliforniassa. Las Vegasissa Ann-Margret sai mahdollisuuden koe-esiintyä viihdyttäjä George Burnsille, joka palkkasi tämän kymmenenä iltana Sahara-hotellissa esitettyyn show’hun, mistä 18-vuotias Ann-Margret sai huippuarvosteluja. Show poiki myös työtarjouksia, ja Ann-Margret teki levytyssopimuksen RCA:n ja elokuvasopimuksen 20th Century Foxin kanssa.^[2]

Ann-Margretin ensimmäinen elokuva oli Frank Capran Taskullinen ihmeitä (1961) ja hänen ensimmäinen levynsä And Here She Is, Ann-Margret. Kaikkien tyttöjen sankari oli puolestaan vuonna 1963 ensi-iltansa saanut elokuva, jonka soundtrackilla Ann-Margret esitti useita hittisingleksi nousseita kappaleita. Viva Las Vegasissa Ann-Margret näytteli Elvis Presleyn lemmenkumppania. Useimmat hänen varhaisista rooleistansa perustuivat hänen ulkonäköönsä. Hän muun muassa näytteli Karl Maldenin kevytkenkäistä vaimoa elokuvassa Täyskäsi-Kid (1965).^[2] Ann-Margretista tulikin yksi 1960- ja 1970-lukujen suurimmista seksisymboleista.

Managerimiehensä Roger Smithin kannustamana Ann-Margret alkoi 1960-luvun aikana hakeutua vakavampiin rooleihin. Mike Nichols valitsikin hänet elokuvaansa Miehuusvuodet (Carnal Knowledge, 1971). Sitä pidetään hänen läpimurtonaan draamanäyttelijänä, ja hän sai siitä parhaan naissivusan Oscar-ehdokkuuden.^[2]

Ann-Margret loukkaantui vakavasti marraskuussa 1972 ollessaan esiintymässä Tahoejärven kasinolla. Hän syöksyi 6,5 metriä korkealta tasanteelta kasvot edellä maahan. Hän joutui hätäleikkaukseen, ja oli kolme päivää koomassa. Pian tämän jälkeen Ann-Margretin isä kuoli syöpään, mikä johti lisääntyneeseen alkoholin käyttöön ja masennukseen. Ann-Margret selvisi kuitenkin miehensä tuella ja palasi jo seuraavana vuonna elokuviin.^[2]

Ann-Margret sai myönteisiä arvioita lännenelokuvasta Junanryöstäjät (1973) ja toisen Oscar-ehdokkuutensa rockoopperasta Tommy (1975). Hänen suoritustaan kehuttiin myös Lumouksessa (1978). Ann-Margret teki kuitenkin 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa myös useampia heikomman vastaanoton saaneita elokuvia, kuten Tosi välkky dekkari (1978), Kaktus-Jack (1979) ja Neljänkympin villitys (1980).^[2]

Ann-Margret sai 1980-luvun alkupuolella kaksi Emmy-ehdokkuutta televisioelokuvasta, ensin Rakkauden kyyneleistä (1983) ja sitten ABC:n Viettelysten vaunusta (1984). Vuonna 1987 Ann-Margret näytteli minisarjassa The Two Mrs. Grenvilles.^[2]

Ann-Margretilla oli keskeinen rooli hittikomediassa Äksyt vanhat herrat (1993) ja sen jatko-osassa Äksymmät vanhat herrat (1995). Neljäs Emmy-ehdokkuus tuli minisarjasta Alex Haley’s Queen ja viides televisioelokuvasta The Life of the Party: The Pamela Harriman Story (1998), jossa hän näytteli pääosassa Pamela Harrimania. Oliver Stonen elokuvassa Minä päivänä tahansa (1999) Ann-Margretilla on pieni rooli.^[2] Ensimmäisen Emmynsä Ann-Margret voitti vuonna 2010 vierailevana näyttelijänä televisiosarjassa Kova laki: Erikoisyksikkö.^[3]

Ann-Margret esiintyi 2001 ensimmäisen kerran teatterimusikaalissa, kun hän lähti kiertueelle näyttelemään musikaalissa Texasin paras pikku porttola. Samana vuonna hän julkaisi ensimmäisen gospel-albuminsa God Is Love: The Gospel Sessions, missä oli mukana The Jordanaires, Light Crust Doughboys ja James Blackwood. Se sai Grammy-palkintoehdokkuuden, mikä oli Ann-Margretin uran ensimmäinen.^[1]

Ann-Margretilla on urastaan tähti Hollywood Walk of Famella. Empire-elokuvalehti nimesi vuonna 1995 sata seksikkäintä tähteä elokuvan historiasta ja Ann-Margret sijoittui listalla kymmenenneksi.

Ann-Margret oli naimisissa näyttelijä Roger Smithin (k. 2017) kanssa vuodesta 1967 tämän kuolemaan saakka.^[4] Pari kasvatti Smithin kolme lasta tämän aiemmasta avioliitosta.^[2]

• And Here She Is...Ann-Margret (1961)
• On the Way Up (1962)
• The Vivacious One (1962)
• Bachelor's Paradise (1963)
• Beauty and the Beard (1964) (Al Hirtin kanssa)
• David Merrick Presents Hits from His Broadway Hits (1964) (David Merrickin kanssa)
• Songs from "The Swinger" (And Other Swingin' Songs) (1966)
• The Cowboy and the Lady (1969) (Lee Hazlewoodin kanssa)
• Ann-Margret (1979)
• God Is Love: The Gospel Sessions (2001)
• Today, Tomorrow and Forever: Box Set (2002) (Elvis Presleyn kanssa)
• Ann-Margret's Christmas Carol Collection (2004)
• Love Rush (reissue of Ann-Margret) (2007)
• God is Love: The Gospel Sessions 2 (2011)

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ann-Margret.

• Ann-Margret Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Virallinen sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Ann-Margret NNDB:ssä (englanniksi)

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Italia Israel Yhdysvallat Ruotsi Tšekki Korea Alankomaat Puola Tieteilijät CiNii Taiteenala Emmy Awards Grammy Awards MusicBrainz Henkilöt Deutsche Biographie Elonet Muut Europeana SNAC IdRef