Aleksei Nikolajevitš Kosygin [kɐˈsɨgʲɪn] (ven. kyrillisesti Алексей Николаевич Косыгин, 21. helmikuuta 1904 Pietari – 18. joulukuuta 1980 Moskova) oli venäläinen poliitikko ja Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja eli pääministeri 1964–1980.

Kosygin syntyi työväenluokkaiseen perheeseen^[1]. Kosygin liittyi puna-armeijaan 15-vuotiaana vuonna 1919.^[2] Hän taisteli Venäjän sisällissodassa. Hän opiskeli Leningradin osuuskuntaopistossa ja työskenteli Siperiassa. Hän liittyi kommunistipuolueeseen vuonna 1927.^[2] 1930-luvulla hän opiskeli Leningradin tekstiili-instituutissa ja toimi insinöörinä ja viimein johti 1937–1938 tekstiilitehdasta Leningradissa.^[2]

Stalinin suuri vaino johti puoluehallinnon virkojen vapautumisiin ja Kosygin sai kokopäivätyön puolueessa vuonna 1938. Hänestä tuli Leningradin puolueen teollisuus- ja liikennehallinnon johtaja ja Leningradin pormestari. Hänet nimitettiin Neuvostoliiton hallituksen tekstiiliteollisuuden kansankomissaariksi vuonna 1939.^[2] Samana vuonna hänet valittiin puolueen keskuskomiteaan.^[2] 1940–1946 Kosygin oli kansankomissaarien neuvoston varapuhemiehenä vastuullaan kulutustavarateollisuus. Hän toimi Venäjän SFNT:n johdossa 1943–1946.

Toisen maailmansodan jälkeen Kosyginista tuli politbyroon ehdokasjäsen. Politbyroon täysjäsen hänestä tuli vuonna 1948. Kosygin toimi rahaministerinä vuonna 1943–1946, kevyen teollisuuden ministerinä 1953 asti ja kulutustavarateollisuusministerinä 1953–1954.^[2] Hänet nimitettiin varapääministeriksi 21. joulukuuta 1953.^[3]

Kosygin erotettiin politbyroosta hiukan ennen Stalinin kuolemaa. On arveltu hänen joutuneen Stalinin epäsuosioon. Hän oli muutaman vuoden syrjässä. Nikita Hruštšovin aikana hänet nimitettiin uudelleen korkeimman neuvoston puhemiehistöön (presidiumiin) vuonna 1957^[2] ja politbyroon täysjäseneksi vuonna 1960.

Kun Hruštšov syrjäytettiin, Kosyginista tuli ministerineuvoston puheenjohtaja eli pääministeri lokakuussa 1964 troikassa Brežnevin ollessa pääsihteerinä ja Nikolai Podgornyi presidiumin puhemiehenä.

Kosyginin esitti uudistusohjelman syyskuussa 1965. Ohjelmassa oli taloudellisen ylikeskittymisen ja byrokratian purkaminen. Tavoitteena oli talouden hajauttaminen ja kulutustavaroiden tuotannon lisääminen. Edelleen kuitenkin Moskovan byrokratia päätti hinnoista, ei vapaa kilpailu. Maataloustuotantoa parannettiin antamalla vapauksia maatalouden harjoittajille, kuten lupa omistaa suurempia yksityispalstoja. Kosyginin uudistukset koskivat vain pientä osaa teollisuustuotannosta. Brežnev ei hyväksynyt Kosyginin uudistuksia ja uudistusohjelma lakkautettiin. Kuitenkin Kosygin säilytti asemansa pääministerinä ja politbyroossa vuoteen 1980. Saadessaan tarpeeksi valtaa hoitaa maataan, Kosygin pyrki tekemään päivittäin töitä vähintään 15 tuntia.

Erkki Tuomioja kuvaa Esa Seppäsen väitöskirjan (ks. alla) arviossaan, miten ”Kosyginia leimasi aito vaatimattomuus, asioihin paneutuminen ja uutteruus, kun taas Brežnevin hallitsevat ominaisuudet olivat mukavuudenhalu, sentimentaalisuus ja turhamaisuus”. Tuomiojan mukaan Kekkosen voi sanoa jopa ystävystyneen Kosyginin kanssa, kun taas suhde Brežneviin jäi etäisemmäksi.^[4]

Vahvasti alkoholisoitunut Kosygin sairastui ja luovutti tehtävänsä lokakuussa 1980, vain muutama viikko ennen kuolemaansa.

• Seppänen, Esa: Itäsuhteiden kolmiodraama Kekkonen–Breznev–Kosygin 1960–1980. Ajatus 2007. ISBN 9789512074921.

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Ranska BnF data Saksa Italia Israel Yhdysvallat Ruotsi Latvia Tšekki Kreikka Alankomaat Puola Henkilöt Deutsche Biographie Trove Muut NARA SNAC IdRef