Aleksandar Ranković (1909–1983) oli jugoslavialainen kommunistipoliitikko ja kansallisuudeltaan serbi. Hän oli Jugoslavian sisäministeri vuosina 1946–1953 sekä sotilaallisen järjestön (OZNA) ja poliittisen turvallisuuspoliisin (UDBA) päällikkö.

Ranković oli vankeudessa toimittuaan laittomassa kommunistipuolueessa 1930-luvulla. Ranković oli Politbyroon jäsen vuodesta 1940. Hän oli Gestapon kidutettavana ja vangittuna vuonna 1941. Rankovic kuului partisaanisodan aikana Titon lähipiiriin. Hän oli Titon hallituksen sisäministerinä vuosina 1946–1953. Tito nimitti Rankovićin Jugoslavian varapresidentiksi vuonna 1963. Hän pyrki kommunistipuolueen pääsihteerin virkaan vuonna 1964. Tämä koitui kuitenkin hänen kohtalokseen. Hän oli epäsuosittu turvallisuuspoliisin taustansa vuoksi. Puoluetoveri sloveeni Kardelj uhkasi, että Slovenia eroaisi koko Jugoslavian liittovaltiosta, jos Ranković hyväksyttäisiin puolueen johtoon. Tito päätti suostua Kardeljin uhkauksiin vuonna 1964. Rankovićia syytettiin vallankaappausyrityksestä Titon ulkomaan matkan aikana vuonna 1966. Kävi ilmi, että hänen johtamansa järjestö UDBA oli asentanut Titon asuntoon mikrofoneja ja järjestön jäseniä oli ylen määrin puolue- ja valtiokoneistossa. Ranković erotettiin Jugoslavian kommunistipuolueesta kesällä 1966.

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Ranska BnF data Saksa Israel Yhdysvallat Tšekki Australia Kroatia Alankomaat Puola Henkilöt Trove Muut IdRef