Heprean kirjaimet
א Alef	ב Bet
ג Gimel	ד Dalet
ה He	ו Vav
ז Zajin	ח Ḥet
ט Tet	י Jod
כ Kaf	ל Lamed
מ Mem	נ Nun
ס Samekh	ע Ajin
פ Pe	צ Tsade
ק Qof	ר Reš
ש Šin	ת Tav
vokaalimerkit · dageš
numerojärjestelmä

Alef on seemiläisten kirjoitusjärjestelmien kuten foinikian, heprean ja aramean kirjaimiston ensimmäinen kirjain. Se on kreikkalaisen alfan ja siten myös latinalaisen A:n edeltäjä. Kirjaimen nimi tulee ’härkää’ merkitsevästä sanasta, ja sen symbolin oletetaan yksinkertaistuneen härän päätä symboloivasta kuvasta.

Kirjoitusmerkkien vertailu

kantasiinailainen kirjaimisto	foinikialainen kirjaimisto	heprealainen kirjaimisto		arabialainen kirjaimisto		kreikkalainen kirjaimisto		latinalainen kirjaimisto
		א	Alef	أ	Alif	Α	Alfa	A

Seemiläisten kirjoitusjärjestelmien alkuperän oletetaan olevan englantilaisen arkeologin Alan H. Gardinerin Egyptistä Siinailta 1900-luvun alussa löytämässä ns. kantasiinailaisessa kirjoituksessa. Kirjoitus tunnetaan vain muutamista teksteistä, eikä sitä lukuisista yrityksistä huolimatta ole täysin vielä pystytty selvittämään. Kantasiinailainen kirjoitus on peräisin keskiseltä pronssikaudelta (n. 2000–1525 eaa.), ja sen oletetaan perustuvan vähintään kirjainmuotojensa alkuperältä egyptiläiseen, tarkemmin demoottiseen kirjoitukseen.^[1] Alefia vastaava kirjain löytyy niin siitä kuin lähes kaikista sen seemiläisistä jälkeläisistä.^[2]

Seemiläisissä kirjoitusjärjestelmissä alef on glottaaliklusiili, foneettisessa merkinnässä /ʔ/. Itsessään mykkä äänne – kuten klusiilit yleensäkin – muuttuu kuuluvaksi vain vokaaliympäristössä, mitä esimerkiksi heprean kirjoituksessa voi osoittaa erilaisin vokaalimerkein.

Alef on yksi niistä viidestä heprean kirjaimesta, jotka eivät voi kahdentua eli joiden sisässä ei voi olla dageš-pistettä. Alef translitteroidaan usein merkillä ʾ. Se on myös yksi niistä heprean kirjaimista, joita toisinaan käytetään pitkän vokaalin merkitsemiseen (ns. mater lectionis).

Alef on myös heprean kielen totuutta merkitsevän sanan emet (אמת) ensimmäinen kirjain. Juutalaisessa mytologiassa golem herätettiin henkiin kaivertamalla sen otsaan alef-kirjain. Heprealaisessa numerojärjestelmässä alefilla on lukuarvo yksi.

Esimerkkejä:

• ‏אָדָם Adam (ihminen)
• אַבְרָהָם Abraham
• אֲדוֹנָי Adonai, Herra
• אֱלוֹהִים Elohim, Jumala

Kreikkalaiseen kirjaimistoon siirrettäessä, minkä oletetaan tapahtuneen n. 800–600 eaa., alefista tehtiin A-vokaalin merkki. Kreikkalaisen kirjoituksen historialliset edeltäjät olivat kaikki puhtaita konsonanttikirjoitusjärjestelmiä (Peter T. Danielsin termein abjadeja), ja vokaalien lisäämistä järjestelmään pidetään kreikkalaisten suurimpana innovaationa. Käytännössä tämä tapahtui valtaosin muuttamalla vokaalien merkeiksi sellaisia konsonanttimerkkejä, joita kreikkaa kirjoitettaessa ei tarvittu.^[3]

• Matematiikassa alefia käytetään äärettömien joukkojen mahtavuuden kuvaamiseen. Unicodessa tälle käyttötavalle on oma merkkinsä ℵ (ALEF SYMBOL^[4]), joka on eri kuin alef kirjainmerkkinä. Pienin ääretön joukko on luonnollisten lukujen joukko, jonka mahtavuutta merkitään symbolilla ${\displaystyle \aleph _{0))$. Tätä seuraava ääretön mahtavuus on ${\displaystyle \aleph _{1))$, sitten ${\displaystyle \aleph _{2))$ ja niin edelleen. Ensimmäisenä merkintätapaa käytti Georg Cantor, joka otti sen sanan "äärettömyys" (אינסוף) ensimmäisestä kirjaimesta.

• Alefia käytetään merkitsemään erästä tärkeimmistä Uuden testamentin käsikirjoituksista, 300-luvulta peräisin olevaa Codex Sinaiticusta.

• Hammasrattaan ympäröimä alef on Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan (LTKY) tunnus.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alef Wikimedia Commonsissa