Aisti on eliön keino havainnoida ympäristöään erilaisten ärsykkeiden avulla.^[1] Kuhunkin aistiin liittyy sille ominainen aistinelin.

Ihmisen viisi perusaistia ovat makuaisti, hajuaisti, näköaisti, kuuloaisti ja tuntoaisti.^[2]

Ihmisen aistien kokonaismäärä voidaan määritellä eri tavoin. Esimerkiksi tuntoaistin alueella on erittäin monta erilaista vastaanotinta eli reseptoria, jolloin vaikkapa kutituksen aistiminen sisältää vaikeita määrittelykysymyksiä. Näiden lisäksi on perinteisen määritelmän ulkopuolelle jääviä aisteja ovat lämpötila-aisti, kipuaisti, tasapainoaisti ja sisätuntemusaisti. Määritelmä vaihtelee, mutta yhden tavan mukaan tuntoaisti voidaan jakaa kosketus-, värinä- lämpö- kylmä- kipu- asento- ja paineaistiin. Näin ollen se sisällyttäisi myös lämpötila-aistin ja kipuaistin. Määritelmät kuitenkin vaihtelevat. Esimerkiksi. nälkä yms. on sisätuntemus. Näitä aisteja ilmenee myös pinnallisilla limakalvoilla. Ihon aistien reseptoreita ovat vapaat hermopäätteet ja pääte-elimet, jotka esimerkiksi reagoivat erikseen paineeseen ja värinään. Normaalisti kehittyvän lapsen aistit integroituvat toimimaan hyvin yhdessä ja ihmisen havainto itsestään ja ympäristöstään koostuu monien aistien antamaan kokonaiskuvaan (ns. sensorinen integraatio).

Kuudennesta aistista puhuttaessa tarkoitetaan vaistoa tai muuta paranormaaliksi luokiteltavaa aistimistoimintaa, kuten kykyä tietää asioita ennakolta. Tällaisia aisteja ei ole tieteellisesti pystytty todentamaan.

Ihmisen kykyä aistia muuta sähkömagneettista säteilyä kuin valoa ja lämpösäteilyä on myös tutkittu, mutta todisteita tällaisesta sähköyliherkkyydestä ei ole saatu. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan sähköyliherkkien oireet ovat varmasti todellisia, mutta niiden yhteyttä sähkömagneettiseen säteilyyn ei ole voitu osoittaa.^[3]

Eläinkunnassa muilla eläimillä esiintyy aisteja, joita ihmisellä ei ole. Esimerkiksi hait paikantavat saaliitaan niiden elintoiminnoillaan lähettämien heikkojen sähköimpulssien perusteella. Myös nokkaeläimillä on sähköaisti. Linnuilla on todettu olevan magneettiaisti, jonka avulla ne suunnistavat maan magneetti­kentässä. Lepakot taas käyttävät lähettämiensä äänien kaikumiseen perustuvaa kaikuluotausta ympäristön esineiden havainnointiin ja saaliiden löytämiseen. Kaloilla on kylkiviiva-aisti, jolla aistitaan ympäristön värähtelyjä, petokalat käyttävät aistia saalistukseen ja saaliskalat suojautumiseen petokaloilta. Joillakin käärmeillä, esimerkiksi kalkkarokäärmeillä on infrapuna-aisti.^[4]

Monilla eläimillä aistit ovat tarkempia kuin ihmisellä tai ne toimivat eri osassa valon tai äänen spektriä kuin ihmisen aistit. Koiria käytetään monissa tehtävissä niiden erinomaisen hajuaistin takia.

Konehavainnolla tarkoitetaan tietokonejärjestelmän kykyä tulkita tietoja samalla tavalla kuin ihminen käyttää aistejaan vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa.^[5][6] Tietokoneet havaitsevat ympäristönsä ja reagoivat siihen liitettyjen laitteistojen avulla. Viime aikoihin asti syöttö rajoittui näppäimistöön, joystickiin tai hiireen, mutta tekniikan kehittyminen sekä laitteistoissa että ohjelmistoissa on mahdollistanut sen, että tietokoneet pystyvät ottamaan vastaan kosketinsyötön samalla tavalla kuin ihmisetkin.

Aistienkäsittely on prosessi, joka organisoi ja erottaa omasta kehosta ja ympäristöstä tulevat aistimukset toisistaan, minkä ansiosta kehoa voidaan käyttää tehokkaasti ympäristössä.^[7][8] Tarkemmin sanottuna siihen liittyy se, miten aivot käsittelevät useiden aistimismodaliteettien,^[9] kuten proprioseptiikan, näön, kuulojärjestelmän, tuntoaistin, hajuaistin, vestibulaarisen järjestelmän, interoeption ja maun, antamia tietoja ja muuttavat ne hyödyllisiksi toiminnallisiksi tuloksiksi.

Jo jonkin aikaa on ajateltu, että eri aistien antamia tietoja käsitellään aivojen eri alueilla. Näiden erikoistuneiden aivoalueiden sisäistä ja välistä yhteyttä kutsutaan toiminnalliseksi integraatioksi.^[10][11]

Sensorisen prosessoinnin häiriö (SPD, aiemmin tunnettu nimellä Sensory Integration Dysfunction) on tila, jossa moniaistista syötettä ei käsitellä asianmukaisesti, jotta ympäristön vaatimuksiin voitaisiin reagoida asianmukaisesti. Aistien käsittelyn häiriö esiintyy monilla henkilöillä, joilla on dyspraksia, autismin kirjon häiriö ja tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö.^[12][13] Ihmiset, joilla on SPD, voivat käsitellä puutteellisesti visuaalisia, auditiivisia, haju- (haju), maku- (maku), tunto- (kosketus), vestibulaarisia (tasapaino), proprioseptiivisia (kehotietoisuus) ja interoseptiivisia (kehon sisäiset aistit) aistiärsykkeitä.^[14][15]

• Aistinsisältö
• Aistivamma
• Havainto
• Ilmiö
• Sisäinen aisti

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aisti.

• Opettajalle: Aistit Yle Oppiminen 2015
• OpetusTV, biologia: Aistit