10base5 oli ensimmäinen laajalle levinnyt Ethernetin versio, paksu Ethernet. Kolme tietokonevalmistajaa, DEC, Intel ja Xerox julkaisivat Ethernetin ja 10base5:n määritelmän, DIX Ethernetin tai Ethernet II:n vuonna 1980. IEEE:n lähiverkkotyöryhmä hyväksyi Ethernetin yhdeksi vaihtoehdoksi lähiverkkoihin ja julkaisi 10base5:tä käyttävän Ethernet-standardin 802.3 vuonna 1982.^lähde?

10base5:ssä tiedonsiirtoon käytetään yli 10 millimetriä paksua, impedanssiltaan 50 Ω koaksiaalikaapelia (RG-8), jonka uloin muovinen suojakuori on tyypillisesti väriltään keltaista. Nimi 10base5 muodostuu Ethernetin ominaisuuksista: 10 viittaa 10 Mb/s siirtonopeuteen, 5 verkon segmentin enimmäispituuteen 500 metriä ja base verkossa käytettyyn kantataajuusmodulointiin (baseband).^lähde?

Tietokoneet liitetään kaapeliin käyttämällä erillistä lähetin-vastaanotinyksikköä. Yksikkö kytketään kaapeliin poraamalla siihen sopivan syvyinen reikä terävää liitinnastaa varten ja ruuvaamalla tai puristamalla yksikkö kiinni kaapeliin. Kaapeliin yksiköitä voidaan liittää vain tietyin välein, kaapelin ulkopinnassa on sitä varten merkinnät 2,5 metrin välein.^lähde?

Koska kaapeli on erittäin jäykkää, lähetin-vastaanotinyksikkö on helpointa kytkeä välijohdolla verkkokortissa olevaan AUI-liittimeen. AUI-liitin on 15-nastainen D-liitin (DB-15).^lähde?

Paksusta Ethernetistä on olemassa myös 75 Ω koaksiaalikaapelissa (RG-11) toimiva muunnos.^lähde?