Šiva, shiva on juutalaisen uskonnon rituaalisen suruajan nimitys. Nimi johtuu heprean sanasta sheva [שבע] eli seitsemän, ja sillä tarkoitetaan läheisen perheenjäsenen hautauksesta alkavaa seitsemän päivän jaksoa. Sururituaaliin osallistuvat vainajan

• puoliso
• lapset
• sisarukset
• vanhemmat

Suruviikkoa eli šivaa viettävää juutalaista kutsutaan nimellä avel (surija). Suruviestin saapuessa sanotaan erityinen siunaus ja yllä oleva paita repäistään rikki hautajaisissa. Hautauksesta lähtien omaiset alkavat lukea kaddiš-rukousta vainajan muistolle. Suruviikon aikana ei tehdä töitä, peseydytä tai vaihdeta vaatteita, leikata hiuksia tai partaa eikä olla sukupuolikontakteissa. Suruviikon aikana ei myöskään käytetä sisätiloissa (sisä)kenkiä, kuten tavallisesti, vaan ollaan paljain jaloin tai sukkasiltaan. Ystävät ja omaiset käyvät päivittäin vierailulla surutalossa, jossa surijat eivät istuudu tuoleille, vaan matalille jakkaroille tai lattialle.

Viikon päätyttyä surijat alkavat taas tehdä töitä ja peseytyä, mutta hiusten ja parran leikkamisesta pidättäydytään, samoin kuin julkisista juhlamenoista ja huvielämästä aina 30. päivään läheisen kuolemasta. Tätä jaksoa kutsutaan nimellä šlošim eli 30. Tämän jälkeen alkaa 11 kuukauden mittainen aika, jolloin jatkuu hautauksessa alkanut päivittäinen kaddiš-rukouksen luku.

Lähiomaisen kuolinpäivää kutsutaan nimellä jizkor tai jiddišiksi jortsait. Joka vuosi tänä päivänä kokoonnutaan rukoushetkeen synagogaan, missä lähiomaiset lukevat kaddiš-rukouksen sekä muistavat vainajaa julkisen Tooran luvun yhteydessä.

• lubavitch.fi: Shivah & Mourning (englanniksi)