Kurkijoki Kronoborg
Entinen kunta – luovutettu Neuvostoliitolle
sijainti
Lääni	Viipurin lääni
Maakunta	Karjalan historiallinen maakunta
Kihlakunta	Kurkijoen kihlakunta
Kuntanumero	302
Perustettu
Lakkautettu	1948 (luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala	539,50 km²  [1] (12.3.1940)
– maa	536,00 km²
– sisävesi	3,50 km²
Väkiluku	10 032  [2] (31.12.1939)
– väestötiheys	18,7 as./km²
Infobox OK

Kurkijoki (ruots. Kronoborg) on entinen Suomen kunta Laatokan Karjalassa Neuvostoliitolle 1940 luovutetulla alueella. Pinta-ala oli 536 km² ja asukasluku 10 032 (1939). Nykyisin Kurkijoen alue kuuluu Karjalan tasavallan Lahdenpohjan piiriin, jossa sen alue jakaantuu Kurkijoen ja Elisenvaaran kuntien kesken.

Talvisodan ja Jatkosodan johdosta Kurkijoen väestöä asutettiin muun muassa Varsinais-Suomessa sijaitseviin Loimaan kauppalaan^[3] sekä Oripään kuntaan.^[4] Nykyisin Loimaalla toimii Kurkijokimuseo, joka esittelee ja tallentaa Kurkijoen pitäjän historiaa ja vaiheita.^[5] Museota ylläpitää Kurkijoki-Säätiö, joka julkaisee Kurkijokelainen -lehteä. Lisäksi Loimaalla Hulmin kaupunginosassa sijaitsevat Kurkijoenpuisto, Kurkijoensilta^[6] sekä Kurkijoen evakkojen muistokivi.^[7]

Kurkijoki mainitaan ensimmäisen kerran venäläisissä kronikoissa vuonna 1396. Se mainitaan myös tuohikirjeessä numero 248, joka on löytynyt Novgorodista vuosien 1396–1422 välille ajoitetusta kerroksesta. Kurkijokea on pidetty myös saagoissa mainittuna Karjalanpohjana, jossa muun muassa Skånen tarunomaisen kuninkaan Ivar Vidfamnen kerrotaan kuolleen 700-luvulla.^[8]

Alho, Aromäki, Elisenvaara, Haapavaara, Haavikko, Huutomäki, Hämeenlahti, Ihojärvi, Kannansaari, Korpisaari, Kuuppala, Lapinlahti, Lepousmäki, Levonpelto, Lopotti (Kauppakylä, Kirkonkylä), Luhovaara, Marianvaara, Metsikko-Jokiranta, Mikrilä, Oksentiinmäki, Otsanlahti, Pohjii (Pohjiinkylä), Rahola, Riekkala, Rummunsuo (Rungonsuo), Räihävaara, Saares, Savii (Saviinkylä), Savoja, Sillankorva, Sorjo, Soskua, Särkijärvi, Tervu, Titto, Uusikylä, Vätikkä.

Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 19 koulupiiriin, joista 18 oli suomenkielisiä ja yksi oli ruotsinkielinen.^[9]

Elisenvaaran asemakylässä toimi Elisenvaaran yhteiskoulu, joka toisen maailmansodan jälkeen jatkoi toimintaansa Karinaisten Kyrön asemakylässä Varsinais-Suomessa.

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Kurkijoen väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1940.

Kurkijoella ehti olla kaikkiaan kolme luterilaista kirkkoa. Niistä viimeisin puurakenteinen valmistui vuonna 1880. Kirkko jäi talvisodan jälkeen ehjänä paikalleen, ja esineistöä pelastettiin huomattava määrä. Esimerkiksi kirkon kellot ovat käytössä sotien jälkeen rakennetussa Suomussalmen kirkossa. Kun alue vallattiin takaisin jatkosodan alussa, venäläisten huomattiin muuttaneen kirkon elokuvateatteriksi ja tanssipaikaksi. Kirkko kunnostettiin, ja keväällä 1944 arkkipiispa Ilmari Salomies vihki sen uudelleen. Kirkko jäi uusitussa asussaan neuvostoliittolaisille, jotka muuttivat sen viljavarastoksi.

Vuonna 1991 Neuvostoliiton murentuessa saivat entiset kurkijokelaiset luvan palata muisteluretkelle. He löysivät kirkkonsa tyhjillään, koska paikallisen sovhoosin mentyä konkurssiin ei viljavarastoa enää tarvittu. Kirkko oli eräs parhaiten väärässä käytössä säilyneistä puukirkoista ja lajissaan muutenkin harvinaisuus. Suomalaiset alkoivat kunnostaa kirkkoa, mutta tulipalo tuhosi sen. Kirkonmäellä ovat säilyneet suomalaisten pystyttämät muistomerkit, ja hiukan syrjemmällä alueella on kaatuneiden puna-armeijalaisten muistomerkki.

• Gustaf Arokallio, rovasti ja kansanedustaja (Nuorsuomalainen puolue, Kokoomus)
• Veikko Hakulinen, hiihtäjä ja ampumahiihtäjä
• Jaakko Häkli, liikemies ja valtiopäivämies
• Pekka Kiiski, kansanedustaja (Maalaisliitto)
• L. K. Relander, presidentti, maaherra ja kansanedustaja (Maalaisliitto)
• Tauno Äikää, urkuri ja professori

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kurkijoki Wikimedia Commonsissa

• Kurkijoki Säätiön kotisivut
• Luovutetun Karjalan linkit